6.

Johdanto

Seuraava johdanto on samalla yhteenveto tähänastisesta.

Jumala on ainoa itsessään täysin oleva henkinen substanssi. Hän on täydellinen hyvä. Hän luo jokaisen ihmisen järjellisen sielun. Sielu on henkinen substanssi. Ihminen on sielun ja ruumiin yhdistelmä. Järjellisen sielun kyvyillään ihminen voi ymmärtää ja tahtoa. Ihmisen päämäärä on Jumala. Syntiinlankeemuksessa ihminen käytti sielunkykyjään Jumalaa vastaan kääntyen ymmärryksellään ja tahdollaan Luojan sijasta luotuun.

Jotta ihminen saavuttaisi päämääränsä, Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle Jeesuksessa Kristuksessa. Ilmoituksessa Jumala tekee tiettäväksi tahtonsa päätökset ja itsensä. Hän ilmoittaa mitä tulee uskoa ja miten elää. Jeesus oli tosi-Jumala ja tosi-ihminen (1) – hänessä ”Sana tuli lihaksi”. Ihmisenä Jeesuksella oli ruumis, jonka saattoi nähdä ja sielu jota ei voinut nähdä. Hän sovittaa syntiinlankeemuksen kärsimällä ruumissaan. Jeesus oli luvattu Messias eli Kristus. Kristuksella on kolme tehtävää: kuninkaana hän hallitsee, profeettana opettaa ja pappina uhraa.

Jeesus perustaa kirkon, joka on Taivaan valtakunnan alku. Kirkko on Kristuksen mystinen ruumis. Se ei ole pelkästään ruumis, vaan sitä elävöittää Pyhä Henki. Koska kirkko on ruumis, se on näkyvä. Pyhä Henki toimii myös kirkon näkyvien rajojen ulkopuolella. On kuitenkin olemassa vain yksi kirkko, koska on olemassa vain yksi ruumis. ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!”

Kirkon kautta Kristus jatkaa pelastustyötään: hän hallitsee hierarkian kautta, opettaa kirkon opetusviran välityksellä ja pyhittää ihmisiä sakramenttien kautta, erityisesti eukaristian (ehtoollisen) kaikkein pyhimmän sakramentin kautta.

Jeesus opettaa kirkkonsa kautta. Mutta on olemassa ongelma: eri kirkkokunnat opettavat keskenään eri tavalla.

Kolme alustavaa vastausta

Kirkkokuntien ristiriitaisten opetusten ongelmaan on tarjottu kolmea ratkaisua:

1) mikään kirkkokunta ei ole yksin oikeassa (eli kaikki, jotka esittävät olevansa yksin oikeassa, ovat siltä osin väärässä)

2) kaikki ovat jossain oikeassa (eli totta on se, mistä kaikki ovat samaa mieltä)

3) jokin kirkkokunta on yksin oikeassa (eli muut, siltä osin kun ovat tämän kirkkokunnan kanssa eri mieltä, ovat väärässä)

Tarkastellaan seuraavaksi jokaista vaihtoehtoa.

  1. ”Mikään kirkkokunta ei ole yksin oikeassa”. Tämä vaihtoehto vaikuttaa ensin helpoimmalta omaksua. Tällainen toteamus ei kuitenkaan riitä, vaan on kysyttävä, mitä sitten pitäisi uskoa. ”Kenen raamatunselitystä pitäisi seurata?” – mikä johtaa käytännössä vaihtoehtoon 2.
  2. ”Kaikki ovat jossain oikeassa – totta on se, mistä kaikki ovat yhtä mieltä”. Tässä on varmaan paljon totta. Mutta lopulta asioita, joista kaikki olisivat samaa mieltä, ei ole olemassa. Aina löytyy eriäviä mielipiteitä. Vaihtoehto tarkoittaa yleensä siihen tukeutumista, mikä on itselle tutuinta. Ei voi kuitenkaan olla, että tärkeissä kysymyksissä Jeesus olisi jättänyt jokaisen yksin oman harkintansa varaan. Miten esimerkiksi lapset voisivat silloin tietää, mitä uskoa? Siitä ovat vastuussa vanhemmat. Vanhemmat puolestaan omaksuvat yleensä jonkin suuremman ryhmittymän käsitykset. Esimerkiksi helluntailaiset ja luterilaiset ovat eri mieltä kasteesta. On valittava jokin kanta tai sitten oltava kastamatta ollenkaan – mikä sekin on valinta.
  3. ”Jokin kirkkokunta on yksin oikeassa”. Tämä vaihtoehto vaikuttaa aluksi vaikeimmalta hyväksyä, mutta on käytännössä toimivin. Se ei tarkoita, että kaikki muut olisivat kokonaan väärässä – kaikki muut voivat olla oikeassa siinä määrin kun ne ovat yhtä mieltä tämän kirkkokunnan kanssa.

Kysymys kuuluukin vain, voiko oikean kirkon tunnistaa?

**

Mikä on kirkko?

Sana ”kirkko” johtuu sanasta kyriake, ”Herralle kuuluva”. Raamatun kirkkoa tarkoittava sana ”ekklesia” tarkoittaa yleensä uskonnollista ”kansankokousta”. Vanhassa testamentissa sanaa käytettiin Jumalan kansan kokoontumisesta Herran eteen. Kristillinen alkuseurakunta näki itsensä tämän kokoontumisen jatkajaksi ja kutsui siksi itseään ”ekklesiaksi” (vrt. Katekismus, 751).

Katolisen katekismuksen tiivistelmän mukaan ”kirkko” tarkoittaa

”kansaa, jonka Jumala kutsuu yhteen ja kokoaa kaikkialta maailmasta muodostaakseen siitä niiden yhteisön, jotka uskon ja kasteen kautta tulevat Jumalan lapsiksi, Kristuksen jäseniksi ja Pyhän Hengen temppeliksi” (Kompendium, 147).

Uskontunnustuksessa kirkko mainitaan Kolmiyhteisen Jumalan jälkeen. Siinä kirkolle annetaan tuntomerkit. Niiden tarkoitus on erottaa kirkko niistä, jotka väittävät olevansa oikea kirkko, mutta eivät ole. Uskontunnustus toteaa kirkon olevan ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”. Seuraavaksi käydään läpi nämä tuntomerkit.

Kirkon tuntomerkit – yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen

Yksi: Kirkko on yksi, koska sen alkuperä on yksi Jumala, sen perustaja on yksi ja sitä elävöittää yksi Pyhä Henki. Kaikkina aikoina ja kaikkialla sillä on yksi ja sama usko, yksi toivo ja yksi rakkaus; samat sakramentit; yksi Herra, Jeesus Kristus.

Voiko olla olemassa useita kirkkoja? Ei, koska ”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!” (Ef. 4:4-6). ”Yksi Jumala, yksi usko, yksi kaste ” → yksi Kristuksen puoliso → yksi kirkko.

Pyhä: Kirkko on pyhä, koska sen näkymätön pää, Jeesus Kristus, on pyhä. Kirkon pyhyys tulee sen yhteydestä Kristukseen. Pyhä Henki elävöittää kirkon. Kirkko opettaa Kristuksen antamia pyhiä opetuksia. Se jakaa pyhiä sakramentteja ja opettaa ihmisiä elämään pyhää elämää. Se pyhittää ihmisiä.

”Kirkko on pyhä, koska sen perustaja on pyhä Jumala. Kristus on antanut itsensä sen puolesta pyhittääkseen sen ja tehdäkseen sen pyhittäväksi. Pyhä Henki elävöittää sitä rakkaudella. Siinä on käsillä pelastuskeinojen koko runsaus. Pyhyys on kaikkien sen jäsenten kutsumus ja sen kaiken toiminnan päämäärä. Kirkon keskellä ovat Neitsyt Maria ja monet pyhimykset esikuvina ja esirukoilijoina” (Kompendium, 165)

Huonot katolilaiset eivät todista katolisen kirkon pyhyyttä vastaan, koska he eivät kuuntele kirkon opetusta eivätkä käytä vilpittömästi kirkon
tarjoamia pyhittymisen välineitä.

Katolinen: Sana ’katolinen’ tarkoittaa ”universaalista” merkityksessä ”kokonainen” tai ”täydellinen” (Katekismus, 830)

  1. Kirkko on katolinen, koska Kristus on siinä läsnä ja sen vuoksi sillä on pelastusvälineiden koko täyteys: oikea usko, oikeat sakramentit, oikea palveluvirka apostolisen suksession kautta (tästä puhuvat jo varhaiset kristilliset asiakirjat)
  2. Kirkko on katolinen, koska siihen kuuluu kaikenlaisia ihmisiä kaikkina aikoina ja kaikista maista.
  3. Kirkko on katolinen, koska Kristus käski viedä opetuksensa kaikille kansoille ja lupasi olla kirkon kanssa aikojen loppuun asti.

”Sitä vartenhan Jumala lähetti Poikansa, jonka hän asetti kaiken perilliseksi, että tämä olisi kaikkien opettaja, kuningas ja pappi sekä Jumalan lasten uuden ja yleismaailmallisen kansan pää” (Lumen Gentium, 13)

Apostolinen: Kirkko on apostolinen, koska Kristus perusti kirkon apostoleille ja kirkko jatkuu katkeamattomana apostoleista tähän päivään asti.

Te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:19-20)

Kirkon perustana ovat apostolit kolmella tapaa (vrt. Katekismus, 857):

  • apostolit olivat Kristuksen valitsemia ja lähettämiä todistajia
  • kirkko säilyttää ja välittää apostolien opetusta
  • kirkkoa johtavat apostolien lailliset seuraajat. Laillinen seuraaja on saanut vihkimyksensä kirkon lakien mukaisesti. Lailliset paimenet ovat yhteydessä omaan piispaansa ja tämän kautta Rooman piispaan eli paaviin.
Myös paavi eli Pietarin seuraaja on kirkon näkyvä merkki. Pietarille Kristus lausui: ”Sinä olet Pietari, ja tälle  kalliolle minä rakennan kirkkoni” sekä: ”Kaitse minun lampaitani” (Joh. 21:15-17). Pietarin seuraajissa kirkko  on näkyvä kaikkina aikoina, kirkon perustamisesta tähän päivään asti. ”Ubi Petrus, ibi Ecclesia” - ”Missä  Pietari, siellä kirkko” - Pyhä Ambrosius (k. 397)
Hyvä tietää: lista paaveista ulottuu Pietarista tähän päivään. Pietarin kautta kirkko voidaan löytää historian jokaisessa vaiheessa Jeesuksesta tähän vuoteen. Tosin kirkon historiasta löytyy myös aikoja, jolloin on ollut epäselvää, kuka todellinen Pietarin seuraaja on.

**

Joskus kuulee sanottavan ”Jeesus kyllä, kirkko ei”. Ehkä monikaan ei tiedä, että henkilön, jolta lause tulee (Alfred Loisy), sanotaan kieltäneen myös Kristuksen jumaluuden (kts. viite 2). Tällöin myös unohdetaan, että Jeesus perusti kirkon. Se on hänen mystinen ruumiinsa ja puolisonsa, jonka puolesta hän antoi henkensä. ”Kristus rakasti kirkkoa, ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen” (Ef. 5:25-26).

Hyvä tietää: Loisy oli niin kutsutun modernismin harhaopin edustaja. Modernismi oli 1900-luvun uusi harhaoppi, joka tavallaan väitti, ettei mitään harhaoppeja ole olemassakaan.

*

Pyhä Ignatius Antiokialainen (k. 110): Missä Kristus Jeesus on, siellä on katolinen kirkko(Ignatioksen kirje smyrnalaisille, 8,2; Katekismus 830)

Kirkko on pyhä, vaikka se sulkeekin piiriinsä synnintekijöitä, sillä kirkolla ei ole muuta elämää kuin sen saama armon elämä. Elämällä tätä elämää sen jäsenet kasvavat pyhyydessä, siitä erkanemalla he sortuvat synteihin ja epäjärjestykseen, jotka estävät kirkkoa säteilemästä pyhyyttään. Siksi kirkko kärsii ja tekee parannusta näistä synneistä, joista se saamallaan vallalla voi parantaa lapsensa Kristuksen verellä ja Pyhän Hengen lahjalla” (Paavi Paavali VI, Sollemnis Professio fidei, 19: Katekismus, 827)

Pyhä Jeesuslapsen Teresa: ”Ymmärsin, että jos kirkko on erilaisista jäsenistä koostuva ruumis, kaikkein jaloin elin ei voi siitä puuttua; ymmärsin, että kirkolla on sydän ja että tämä sydän hehkuu rakkaudesta. Ymmärsin, että rakkaus yksin saa kirkon jäsenet toimimaan ja että, jos se joskus sammuisi, apostolit lakkaisivat julistamasta evankeliumia ja marttyyrit kieltäytyisivät vuodattamasta vertaan … Ymmärsin, että rakkaus sisältää kaikki kutsumukset, että se on kaikki kaikessa, että se käsittää kaikki ajat ja paikat … sanalla sanoen, että se on ikuinen.” (siteerattu: KKK, 826)

**

Niinpä on osoitettu, että ”Jotta me ihmiset velvollisuutemme mukaisesti voisimme omaksua oikean uskon ja pysyä siinä kestävinä loppuun asti, Jumala perusti ainosyntyisen Poikansa kautta kirkon ja pani siihen tätä perustamista ilmaisevia merkkejä, niin että kaikkien on mahdollista oppia tuntemaan kirkko ilmoitetun sanan vartijana ja opettajana” (Dei Filius, III)

**

Yhteenveto: se kirkko, jonka opetus on uskon perusta, on yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen.

Lisälukemista: Katekismus tästä aiheesta (s.222-237) Teksti valottaa myös kirkon suhdetta ei-katolilaisiin kristittyihin sekä ei-kristittyihin.

Hengellinen elämä: hengellinen lukeminen

Hengellinen lukeminen tarkoittaa kaikkea lukemista, joka edesauttaa rukousta ja läheisempää Jumalasuhdetta.

Hengellisen lukemiston kunniapaikalla on tietenkin Raamattu. Mutta lukemisto voi olla muutakin, mikä vain inspiroi ja innostaa hengellisessä elämässä eteenpäin. Perinteistä materiaalia ovat esimerkiksi pyhien elämänkerrat tai kirkkoisien kirjoitukset. Hengelliseksi lukemiseksi soveltuvat tekstit, jotka on ”kirjoitettu valaisemaan mieltä ja inspiroimaan tahtoa ja tunteita Jumalan palvomiseen ja palvelemiseen” (J. Hardon SJ, Modern Catholic Dictionary).

Hengelliselle lukemiselle kannattaa varata päivittäin muutama minuutti. Luetun tekstin ei tarvitse olla pitkä – oikeastaan yleensä on parempi, ettei lueta pitkiä pätkiä vaan lyhyempiä, joiden ajatuksia voi sitten mietiskellä. Muistathan myös rukoilla kurssin aikana joka päivä Isä meidän -rukouksen? Tapaa ei tarvitse toki jättää kurssin päättyessä.

Raamatun hengellinen lukeminen tunnettiin luostariperinteessä nimellä lectio divina (lectio = luento tai lukukappale, divina = jumalallinen, voitaisiin tässä ehkä kääntää hartaudellinen).
%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close