Kaste ja uusi elämä Kristuksessa

Johdanto

Kasteessa meidät liitetään Kristukseen ja saamme Jumalan armon. Kaste antaa Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen lahjat.

Osallisuus Jumalan omasta elämästä

Armo = yliluonnollinen lahja, jonka Jumala antaa meille meidän pelastukseksemme.

  • yliluonnollinen = koska tulee ylhäältä (Jumalalta); ei voida saada itse luonnollisesti aikaan. Osallisuutta Jumalan elämään ei voida tietenkään synnyttää itse, vaan se täytyy saada Jumalalta. Tämä tapahtuu kasteessa.

Armo:

  • on lahjaa
  • on yliluonnollinen
  • tähtää ikuiseen elämään

Siltä osin, kun kasteessa saatu armo pyhittää ihmisen, sitä kutsutaan pyhittäväksi armoksi.

  • pyhittävän armon läsnäoloa kutsutaan vanhurskaudeksi. Vanhurskaus voi kasvaa ihmisessä: tätä kutsutaan pyhittymiseksi. Jokainen kristitty on kutsuttu pyhittymään.

Lisätieto: Ilman yliluonnollista armon elämää ihminen on hengellisesti kuollut. Kaste antaa armon, joka tekee hengellisesti eläväksi (ja rippi voi palauttaa sen, mikäli sen menetti raskaalla synnillä – ainoa asia, jolla pyhittävän armon voi menettää. Katso tarkemmin → katekeesi ripistä). Kastetta ja rippiä kutsutaan joskus ”kuolleiden sakramenteiksi”, koska ne antavat hengellisesti kuolleelle yliluonnollisen hengellisen elämän. ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden” (Ef. 2:1).

Virheitä armon suhteen

miksi se on virhe:
pelagioilaisuus: voimme pelastaa itsemme ilman armoatarvitaan Jumalan armo
semi-pelagiolaisuus: Jumalan antama armo on vastaus ihmisen aloitteeseenarmon vastaanotto on vastaus Jumalan aloitteeseen
determinismi: vapaalla tahdolla ei ole osaa siinä, pelastuuko vai eiihminen voi torjua armon
luterilaisuus: armo on vain sitä, ettei Jumala lue ihmiselle hänen syntejään. Se vain ikäänkuin tekee ihmisen uudeksi (nk. forenssinen imputaatio); ihminen on armon toiminnan suhteen täysin passiivinenarmo synnyttää ihmisen uudesti; ihmisen tulee vastata armoon
moderni rationalismi: kieltää kaiken yliluonnollisenei Jumalaa, ei armoa

Lisätietoa: Aadam ja Eeva olivat saaneet luotuisuutensa (luonnollisen elämän) lisäksi lahjana osallisuuden Jumalan omaan elämään (yliluonnollisen elämän – armon). Syntiinlankeemuksessa menetettiin yliluonnollinen elämä ja lisäksi seurasi fyysinen kuolema. ”Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuolemalla kuoleva” (1. Moos. 2:17).

Armo oli lahja luonnollisen elämän ylle – siis yli-luonnollinen. Luterilaisuudessa ei tehty tätä erottelua, vaan ajateltiin armon olleen osa ihmisluontoa. Tästä johtuen ajateltiin syntiinlankeemuksessa ihmisluonnon turmeltuneen täysin. Seurasi erilainen ihmiskuva ja ”armon” ajateltiin sitten vain ”peittävän” turmeltuneena pysyvän ihmisluonnon.

Katolinen näkemys on, että lankeemuksessa menetettiin yliluonnollinen armo (joka ei ole osa ihmisluontoa) ja itse ihmisluonto haavoittui vakavasti. Kaste palauttaa pyhittävän armon.

Kristuksen kaste (yksityiskohta). Kuvat kasteesta ilmaisevat yleensä, kuinka kasteessa saadaan (Pyhän Hengen) lahja ylhäältä

Kaste

  • antaa yliluonnollisen elämän eli synnyttää uudestaan. ”Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: kukaan ei näe Jumalan valtakuntaa, ellei hän synny ylhäältä – totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: kukaan ei pääse Jumalan valtakuntaan, ellei hän synny vedestä ja Hengestä” (Joh. 3:3,5)
  • kaste edellyttää uskoa; pienet lapset kastetaan kirkon uskoon, jota vanhemmat, kummit tai muut paikallaolevat tunnustavat ja heitä tulee opettaa myöhemmin; aikuisen tapauksessa edellytetään henkilökohtaista uskon tunnustamista ja syntien katumista
  • kaste tapahtuu siten, että henkilö upotetaan veteen tai vettä valellaan hänen päänsä päälle, samalla kun kutsutaan avuksi Pyhä Kolminaisuutta, lännessä sanoin:

”N., minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”

Kaste on pelastukseen välttämätön niille, joille on julistettu evankeliumi ja joilla on ollut tilaisuus pyytää tämä sakramentti, kuten Herra sanoo (Katekismus, 1257). Marttyyrina Kristuksen tähden kuoleminen tai kasteen kaipaaminen aikaansaavat kasteen vaikutuksen olematta kuitenkaan sakramentti. Kastamattomat lapset kirkko uskoo Jumalan laupeuden haltuun (Katekismus, 1257-1258;1261).

Kasteen vaikutukset

Kaste puhdistaa kaikesta synnistä (sekä itse tehdyistä että perisynnistä) ja antaa osallisuuden jumalallisesta luonnosta. Ihmisestä tulee:

  • uusi luomus ja Jumalan adoptoima lapsi
  • Kristuksen ruumiin jäsen
  • Pyhän Hengen temppeli

Kaste antaa osallisuuden Kristuksen pappeuteen, hänen profeetalliseen ja kuninkaalliseen tehtäväänsä. Kastetun tulee:

(yleisen) pappeuden kauttaprofeetan tehtävän kauttakuninkaallisen tehtävän kautta
tuoda hengellisiä uhreja (1. Piet. 2:5)todistaa Kristuksesta sanoin ja teoinpalvella, erityisesti vähäosaisia

Kastettu ei enää kuulu itselleen vaan Kristukselle.

Pätevästi suoritettu kaste painaa sieluun lähtemättömän merkin, eikä kastetta voi siksi toistaa.

”Kristityn yliluonnollisen elämän koko organismi on juurtunut kasteeseen” (Katekismus, 1226)

Kysymys: ”Jos kaste kerran antaa armon, miksi niin monet kristityt elävät kuin kaikki muutkin?

V. Monet kasteen saaneet menettävät myöhemmin tämän armon raskaalla synnillä. Ennen palautumista armoon, mikä tapahtuu yleensä ripin sakramentissa, tällaiset ihmiset ovat kuin kuolleita oksia eivätkä voi kantaa armon hedelmää.

Monet muut kristityt elävät eräänlaista kaksoiselämää. He jatkavat, ainakin osittain, onnen etsimistä tästä katoavasta maailmasta. Jeesus kuvasi tätä tilaa vertauksella ohdakkeiden sekaan kylvetystä siemenestä, jossa siemen on Jumalan sana ja ohdakkeet ovat tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys. Nämä ohdakkeet tukahduttavat armon elämän, eikä se kanna hedelmää.

Kuitenkin ne suhteellisen harvat kristityt, jotka antautuvat Jumalan armolle kokosydämisesti, voivat melko nopeasti osoittaa tämän armon hedelmiä perinpohjin muuttuneella elämällä, selvästi erilaisella kuin muiden” (Evangelium, 36)

Kaste ja kirkko

Kasteessa ihmisestä tulee kirkon eli Kristuksen mystisen ruumiin jäsen, vaikkakaan tuo yhteys ei aina ole täydellistä.

Kaste ei ole pelkkä seremonia, jossa tulee julki ihmisen valinta tulla kristityksi; sitä ei voida myöskään typistää välineeksi, jolla henkilö julkisesti ilmaisee valintansa kirkon suhteen. Kaste todellakin tekee ihmisen kristityksi, eikä vain jonkin kirkon jäseneksi muiden kirkkojen joukossa, vaan yhden todellisen, pelastajamme Jeesuksen Kristuksen perustaman katolisen kirkon jäseneksi. Kaste on kristittyjen ykseyden perusta; kaikki kastetut kuuluvat katoliseen kirkkoon, vaikkakin jotkut veljistämme ja sisaristamme Kristuksessa eivät vielä ole [kirkon] täydessä yhteydessä” (John Hardon SJ, Basic Catholic Catechism, 118)

Mitä henkemme – tarkoitan sillä sielua – on jäsenille, sitä Pyhä Henki on Kristuksen jäsenille, Kristuksen ruumiille – tarkoitan sillä kirkkoa” (Pyhä Augustinus; Katekismus, 797)

Pyhän Hengen läsnäolo

Pyhä Henki tulee asumaan kastetun sielussa ja näin kastetusta tulee Pyhän Hengen temppeli. ”Mehän olemme elävän Jumalan temppeli” (2. Kor. 6:16).

Kasteen kautta koko Pyhä Kolminaisuus on kastetussa (kts. Joh. 14:23). Se, että Jumala voisi asua meissä ja että me voisimme nauttia Pyhän Kolminaisuuden elämää ja autuutta on Herramme pelastavan ristintyön päämäärä ja jatkuu eukaristiassa.

Tämä ihmisen sisimmässä asuminen liitetään erityisellä, mutta ei muita poissulkevalla tavalla, Pyhään Henkeen…: ensinnäkin koska Isä ja Poika asuvat Pyhän Hengen yhteydessä meissä (kts. Joh. 14:16); ja toiseksi koska hänen tehtävänsä päätavoite on aikaansaada lihaksituleminen Autuaan neitsyen kohdussa tämän äidillisen yhteistyön kautta (kts. Luuk. 1:35), sekä aikaansaada kasteen kautta meidän uudestisyntymisemme Isän adoptoiduiksi lapsiksi ja Kristuksen, luonnollisen Jumalan Pojan, kanssaperillisiksi (kts. Joh. 3:5; myös Room. 8:9-11; 1. Kor. 3:16; 6:19). Paavalin tähdentämä asia on hyvin merkittävä. Tämän sisimmässä asumisen myötä, ei vain sielumme, vaan myös ruumiimme (toisin kuin eläinten), tulee Pyhän Hengen temppeliksi, ja tulisi sen vuoksi pitää puhtaana, kuten Neitsyt Marian, jonka neitseellisessä kohdussa lihaksitullut Sana ensimmäisen kerran tässä maailmassa asui” (John Hardon SJ, Basic Catholic Catechism, 119)

Kasteen kautta Pyhä Kolminaisuus asuu ihmisen sisimmässä. Pyhä Kolminaisuus antaa kastetulle pyhittävän armon. Se antaa:

  • kyvyn uskoa Jumalaan, panna toivonsa häneen ja rakastaa häntä; siis uskon, toivon ja rakkauden ”yliluonnolliset teologiset hyveet”
  • kyvyn kasvaa hyvässä (”yliluonnollisten moraalisten hyveiden” kautta)
  • Pyhän Hengen lahjat (Katekismus 1266)

Siitä, mitä luonnolliset ja yliluonnolliset hyveet ovat, puhutaan myöhemmin (katekeesit III-1 ja III-3)

Jokaisella pyhittävän armon tilassa olevalla on nämä yliluonnolliset hyveet sekä Pyhän Hengen lahjat (hänellä ei välttämättä ole luonnollisia hyveitä, koska ne saadaan omalla toiminnalla).

Pyhittävän armon tilassa olevassa elää Pyhä Henki. Pyhä Henki ei ole koskaan läsnä ilman lahjojaan.

  • pyhittävän armon tilaa kutsutaan yleensä lyhyesti vain armon tilaksi.

Pyhän Hengen lahjat

Pyhän Hengen lahjat ovat: viisaus, ymmärrys, neuvo, voima, tieto, hurskaus ja jumalanpelko (Katekismus 1831)

Ne tekevät uskovan valppaammaksi tunnistamaan Jumalan tahdon ja valmiimmaksi tekemään sen.

Hyveiden ja Pyhän Hengen lahjojen ero on seuraava:

hyveetauttavat meitä seuraamaan uskoa ja järkeä
Pyhän Hengen lahjatauttavat meitä seuraamaan Pyhän Hengen inspiraatioita
Baltimoren katekismus 3

Pyhän Hengen erityisiä lahjoja ovat karismat, joista on erilaisia luetteloita. Laajin luettelo: 1. Kor. 12:1-14, 40. Karismat ovat joskus arkisia, joskus erikoisempia, kuten ihmeidentekeminen ja kielilläpuhuminen (Katekismus, 2003). Karismat ovat lahjoja, jotka palvelevat kirkkoa. Epäsuorasti ne voivat myös auttaa haltijaansa (katso lisää: Katekismus, 799-801).

Pyhän Hengen lahjojen hedelmät

Pyhän Hengen lahjojen myötä kastettu voi seurata Pyhän Hengen inspiraatiota. Pyhän Hengen ihmisessä tuottamia ”täydellisyyksiä” kutsutaan Pyhän Hengen hedelmiksi. Kirkon traditio luettelee niitä kaksitoista:

  1. rakkaus
  2. ilo
  3. rauha
  4. kärsivällisyys
  5. ystävällisyys
  6. hyvyys
  7. pitkämielisyys
  8. lempeys
  9. uskollisuus
  10. vaatimattomuus
  11. itsehillintä
  12. siveys

(Katekismus, 1832; Gal. 5:22–23; Vulgata)

Vahvistuksen sakramentin kautta Pyhän Hengen lahjat ja hedelmät vahvistuvat entisestään.

Kysymyksiä (oikein vai väärin)

  1. Kaste antaa ihmiselle pyhittävän armon
  2. Kastetulla lapsella on teologiset hyveet (eli kyky uskoon, toivoon ja rakkauteen)
  3. Pyhä Kolminaisuus ”asuu” pyhittävän armon tilassa olevassa ihmisessä
  4. Kasteen antamaa pyhittävää armoa ei voi menettää
  5. Langennut kastettu pitää kastaa uudelleen
  6. Kerran kastettu ihminen tuottaa elämässään välttämättä hyvää hedelmää
  7. Kastetulla lapsella on Pyhän Hengen lahjat
%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close