Mitä tarkoitetaan messu-uhrilla?

”Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas – sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä, mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään. Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja lapsillesi” Näin pääsiäisen alusta kerrotaan Toisessa Mooseksenkirjassa (2. Moos. 12:21;23-24, 1933). Nykyäänkin juutalaiset viettävät pääsiäistä Egyptistä vapautumisen muistoksi, tosin ilman karitsan teurastamista – uhraaminen päättyi, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin vuonna 70 jKr.

Jeesus viettää juutalaista pääsiäistä…

Jeesuksen aikaan temppeli oli vielä toiminnassa ja pääsiäislampaan uhraaminen tapahtui siellä. Muualla uhraamista ei saanut suorittaa. Varsinainen pääsiäisateria nautittiin sitten kotona. Jeesuksen viimeinen ateria opetuslasten kanssa oli tällainen ateria. ”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ’Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?’” (Matt. 26:17)

… uudella tavalla

Aterialla Jeesus sitten lausui: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni” (Luuk. 22:15). Juutalaisesta pääsiäisrituaalista poiketen Jeesus alkoi seuraavaksi puhua kärsimyksestään: sen jälkeen hän ”otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:19) ”Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.’” (Matt. 26:26-28)

Jeesuksen sanat ja teot eivät kuuluneet pääsiäisrituaaliin. Ne olivat varmasti opetuslapsille yllätys. Miksi Jeesus poikkeaa kaavasta ja alkaa puhua ruumiistaan ja verestään? Tapahtumien kautta katolinen messu avautuu.

… antaen kirkolleen pyhän messun

1) Jeesus on viimeisellä aterialla uuden liiton ylipappi. Heprealaiskirje, joka keskittyy Jeesuksen pappeuteen ja uhriin, toteaa: ”Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta” (Hepr. 7:17); ”Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton – juuri tällaisen ylipapin me tarvitsemme” (Hepr. 7:24;26). Pappina Jeesus on se, joka uhraa (”Jokaisen ylipapin virkaan kuuluu tuoda lahjoja ja uhreja Jumalalle” (Hepr. 8:3) ja uhri, joka uhrataan (”Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä” (Hepr. 9:12)). Jeesus antaa itsensä ”uuden liiton pääsiäislampaana”. Johannes Kastaja näki tämän ennakolta ja lausui: ”Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!” (Joh. 1:29).

2) Tämä uhraaminen, josta Jeesus viimeisellä aterialla puhuu, liittyy ristiin: siellä Jeesus ”antaa ruumiinsa ja verensä”, jotta maailma saisi elää (vrt. Joh. 6:51) Se, mitä Jeesus viimeisellä aterialla lausuu (”Tämä on minun vereni, uuden liiton veri, joka monien puolesta vuodatetaan”) tavallaan ennakoi ristiä. Viimeinen ateria katsoo tässä mielessä eteenpäin.

3) Viimeisellä aterialla Jeesus myös lausui: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk. 22:19-20) Juutalainen pääsiäinen oli Israelin ja Jumalan välisen liiton muisto – nyt Jeesus ottaa tämän juhlan ja muuntaa sen uuden liiton juhlaksi. Viimeisellä aterialla vanhasta tehdään uuden liiton rituaali.

4) Mutta ei tässä kaikki: tätä uuden liiton rituaalia toimittamaan Jeesus viimeisellä aterialla asettaa opetuslapsensa. Näin hän asettaa heidät uuden liiton papeiksi.

Jeesuksella oli monia seuraajia, mutta hän oli valinnut heistä kaksitoista (”hän kutsui koolle opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista” (Luuk. 6:13; Mark. 3:14)) Viimeisellä aterialla kaksitoista valittua olivat paikalla (Mark. 14:17). Heille Jeesus puhui ruumiinsa antamisesta ja verensä vuodattamisesta. Samalla hän käskee opetuslastensa tehdä, mitä hän tekee (”Tehkää tämä minun muistokseni” (1. Kor. 11:24)) Kuten sanottua, veren vuodattaminen oli keskittynyt Jerusalemin temppeliin ja oli vain pappien tehtävä; Jeesus on kuitenkin uuden liiton ylipappi. Ja hän antaa kahdelletoista opetuslapselleen tehtäväksi tehdä, mitä hän tekee; hän asettaa heidät uuden liiton papeiksi.

Tätä on pyhä messu; sen viettämistä, minkä Jeesus antoi kahdentoista opetuslapsen tehtäväksi. Kun opetuslapset sitten tekevät, mitä Jeesus oli heidän käskenyt tehdä ja viettävät uuden liiton pääsiäistä, he katsovat taaksepäin – viimeiseen ateriaan ja Golgatan tapahtumiin.

5) Viimeisellä aterialla Jeesuksen uhri ei vielä ollut tullut täyttymykseensä – mutta viimeinen ateria on jollain lailla samaa todellisuutta. Se ikäänkuin ylittää ajan ja katsoo eteenpäin.

Kun pappi viettää pyhää messua, tuo uhri on jo annettu – mutta pyhä messu on jollain lailla samaa todellisuutta. Se ikäänkuin ylittää ajan ja katsoo taaksepäin.

6) Jos Jeesuksen ristinuhri on uuden liiton uhri, ja viimeinen ateria viittasi siihen, silloin Jeesuksen asettaman uuden liiton pääsiäinen, pappien viettämä pyhä messu, on myös uuden liiton uhri! Kristus ei enää kuole fyysisesti tai nouse toistamiseen ylös, mutta messu tuo nuo tapahtumat ajan ja paikan ylittäen läsnäolevaksi.

Asiaa selitetään joskus Raamatussa olevilla kahdella erilaisella aikakäsiteellä. Khrónos-aika viittaa kuluvaan, kronologiseen aikaan. Kronologisessa ajassa Jeesus kuoli vuoden 30-33 tienoilla, eikä tapahtumaan tässä mielessä ole enää ”paluuta”. Kairós -aika viittaa taas ”ajattomampaan” aikaan, ”Jumalan aikaan, joka on kulloinkin hänen määräämänään hetkenä” (Teinonen). Ajan tässä mielessä pyhä messu on osallisuutta ristin tapahtumiin. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Kristus, meidän pääsiäislampaamme, on teurastettu” (1. Kor. 5:7) ja messussa lausumme: ”Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin” (Joh. 1:29).

Katolinen messu on siis Jeesuksen asettama uuden liiton uhri. Kristuksen ruumiiksi olemukseltaan muuttuva ehtoollisleipä ja ristinuhri kuuluvat yhteen. Tämä on yllättävä, mutta lopulta aika selkeä asia. Pyhä Fulgentius Ruspelainen toteaa: ”Vanhan liiton uhreissa esitettiin vertauskuvin se, mitä meille myöhemmin annettaisiin. Kristuksen uhrissa taas osoitetaan selkeästi, mitä meille on jo annettu”. Johanneksen evankeliumin luvussa kuusi, joka on eräänlainen katolisen ehtoollisen tiivistelmä, Jeesus lausuu: ”Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää” (Joh. 6:51). Näin tapahtui ristillä; ja Kristuksen asettamana uuden liiton uhrina näin tapahtuu messussa.

*

Kirkkoisät äänessä

Edellä avattiin messu-uhri -käsitettä Raamatusta käsin. Kirkkoisät viittaavat siihen, että profeetta Malakian ennustus puhtaista uhreista on toteutunut kristillisessä eukaristiassa. Malakian kirjassahan lausutaan: ”Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja” ”He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan” (Mal. 1:11; 3:3) Monet seuraavassa siteeratuista kirjoituksista on käännetty kokonaan suomeksi. Tässä joitain poimintoja:

Didakhee eli ”Apostolien opetus” (v. 70 jKr.): ”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne, jotta teidän uhrinne olisi puhdas. Älköön kukaan, joka on riidoissa kumppaninsa kanssa, tulko teidän joukkoonne, ennen kuin ovat sopineet keskenään, jottei teidän uhrinne saastuisi. Näin kuuluu nimittäin Herran sana: Joka paikassa ja kaikkina aikoina tuodaan minulle puhdas uhri, sillä minä olen suuri kuningas, sanoo Herra, ja minun nimeni on peljättävä pakanoiden seassa” (luku 14)

p. Justinus Marttyyri (v. 155 jKr.): ”Meidän Herramme Jeesus Kristus käski meidän uhrata sen muistoksi hänen kärsimyksistään kaikesta pahasta puhdistettujen sielujen vuoksi… Kuten jo mainitsin, Malakian kautta – hän on yksi kahdestatoista profeetasta – Jumala puhuu teidän aiemmin suorittamistanne uhreista… hän tarkoitti, että me pakanat tuomme hänelle kaikkialla uhreja, toisinsanoen ehtoollisleivän ja -maljan” (Dialogi Tryfonin kanssa, 41)

p. Ireneus (v. 189): ”Antaen ohjeet opetuslapsilleen tarjota Jumalalle ensihedelmä Hänen itsensä luomista asioista – ei siksi, että hän tarvitsisi niitä, vaan että he itse eivät olisi hedelmättömiä tai kiittämättömiä – hän otti tuon luodun asian, leivän, ja kiitti ja lausui: ’Tämä on minun ruumiini’. Samoin maljan … hän tunnusti olevan hänen verensä ja opetti uuden liiton uuden uhrin; jonka kirkko apostoleilta saatuna uhraa Jumalalle kaikkialla maailmassa, Hänelle, joka elääksemme antaa meille omien lahjojensa ensihedelmät uudessa liitossa, mihin liittyen profeetta Malakia kahdentoista profeetan joukossa lausui ennakolta näin: … viitaten näillä sanoilla selvästi siihen, että edelliset ihmiset [juutalaiset] lakkaavat uhraamasta Jumalalle, mutta että joka paikassa kannetaan Hänelle uhria” (Harhaoppeja vastaan 4:17:5)

p. Cyprianus (v. 253): ”Jos Kristus Jeesus, Herramme, on itse Isän Jumalan ylipappi; ja jos hän tarjosi itsensä uhrina Jumalalle; ja jos hän käski tehdä tämän hänen muistokseen, niin aivan varmasti silloin pappi, joka seuraa sitä, mitä Kristus teki, todella toimii Kristuksen paikalla” (Kirjeet 63:14)

p. Kyrillos Jerusalemilainen (v. 350): ”Sitten pyydämme… Jumalaa lähettämään Henkensä… lahjojen ylle, että hän tekisi leivästä Kristuksen ruumiin ja viinistä Kristuksen veren… kaikenkaikkiaan: rukoilemme ja kannamme tätä uhria kaikkien tarvitsevien puolesta” (Katekeettiset luennot, 23:7-8)

p. Ambrosius (v. 389): ”Vaikka Kristusta ei nyt nähdäkään uhrin toimittajana, kuitenkin hän se on, joka uhrataan täällä maan päällä, kun Kristuksen ruumis uhrataan. Todellakin, uhratakseen itsensä hän tulee näkyväksi meissä, hän, jonka sana tekee uhratusta uhrista pyhän” (Daavidin kahdentoista psalmin kommentaari, 38:25)

p. Johannes Krysostomos (v.403): ”Emmekö uhraa päivittäin? Kyllä uhraamme, mutta muistaen hänen kuolemaansa, ja tämä muisto on yksi eikä useita. Millä tavalla se on yksi eikä useita? Koska tämä uhri on uhrattu yhden kerran, kuten se Pyhistä pyhimmässä… Uhraamme aina saman uhrin, ei yhtä lammasta tänään ja toista huomenna, vaan aina saman. Siten on yksi uhri. Onko siis, kun [yksi] uhri tarjotaan kaikkialla, monia Kristuksia? Tietenkään ei! Kristus on yksi kaikkialla. Hän on täysin täällä, täysin tuolla, yksi ruumis. Ja kuten hän on yksi ruumis eikä monia, vaikka tarjotaan uhriksi kaikkialla, siten myös uhri on yksi” (Saarnoja Heprealaiskirjeestä 17:3(6))

p. Augustinus (v. 413-426): ”[Kristus] on tahtonut orjan muodossa ennemmin olla uhri kuin ottaa uhrin vastaan. Näin ei kukaan tämän nähdessään luule, että on uhrattava yhdellekään luodulle. Juuri tästä syystä hän on sekä pappi, joka uhraa, että uhri, joka uhrataan. Tästä todistaa jokapäiväisenä pyhänä toimituksena se uhri, jota kirkko kantaa” (Jumalan valtio, kirja 10, luku XX)

Kirkkoisien opetus on siten: Kristuksen ristinuhri ja eukaristia kuuluvat yhteen. Eukaristia on profeetta Malakian ennustama uuden liiton uhri. Tätä uhria kirkko kantaa eukaristiaa viettäessään!

Kirkon opetusvirka

Kirkkoisille eukaristian uhriluonteesta puhuminen oli luontevaa ja niin on kirkollekin:

”Koska eukaristia on Kristuksen pääsiäisen muiston vietto, se on myös uhri. Eukaristian uhriluonne käy ilmi jo asetussanoista: ’Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan’, ja ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan’ (Luuk. 22:19-20)”.

Kaikki kristityt tietävät Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkityksen, mutta kaikki eivät mieti, että ennen ristinuhria Jeesus asetti eukaristian ja hänen ristinuhrinsa jälkeen opetuslapset alkoivat viettää sitä. Ristinuhri ja eukaristia kuuluvat yhteen!

”Kristus, Jumalamme ja Herramme, kantoi itsensä uhriksi Isälle Jumalalle yhden ainoan kerran ristin alttarilla aikaansaaden kuolemallaan meille iankaikkisen lunastuksen. Koska Kristuksen pappeuden ei kuitenkaan pitänyt sammua kuoleman kautta (Hepr. 7:24, 27) hän viimeisellä aterialla, sinä yönä, jona hänet kavallettiin (1. Kor. 11:23), halusi jättää rakkaalla morsiamelleen, kirkolle, uhrin joka näkyvänä vastaisi ihmisten luontoa..”

”Eukaristiassa Kristus lahjoittaa sen ruumiin, jonka hän on edeskantanut ristille meidän puolestamme, ja sen veren, ’joka on vuodatettu monien puolesta syntien anteeksiantamiseksi’ (vrt. Matt. 26:28)”, katekismus selittää ja jatkaa: ”Eukaristia on siis uhri, koska se esittää ristin uhria (tekee sen läsnäolevaksi), koska se on ristin uhrin muiston vietto ja koska se jakaa sen hedelmää”.

Katolisen kirkon katekismuksesta löytyy paljon muutakin opetusta aiheesta. Kannattaa tutustua!

Uusi testamentti ja eukaristia

Loppuun haluaisin ottaa ajatuksen Scott Hahnilta. Siinä palataan vielä Uuden testamentin ja eukaristisen (uhrin) suhteeseen. Hahn kiinnittää huomiota siihen, että Jeesus sanoo: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk. 22:20). Sana ’liitto’ voidaan kääntää myös ’testamentiksi’: tämä on uusi liitto eli uusi testamentti minun veressäni. Uudessa testamentissa käsite ”uusi testamentti” viittaa tähän: eukaristian viettämiseen. Vasta myöhemmin sanalla ryhdyttiin viittaamaan tiettyyn kirjakokoelmaan. Mistä tuo kokoelma sai nimensä? Kirjoista, joita luettiin eukaristian vieton – eli ”uuden testamentin” yhteydessä. Eukaristian uhri on ”uusi testamentti”!

*

Sitaatit:

– Didakhee -sitaatti suomeksi julkaistusta teoksesta Apostoliset isät (kääntäjä Heikki Koskenniemi).

– Justinus Marttyyrin Dialogi Tryphoon kanssa (kääntäjä Outi Lehtipuu)

-Ireneus-sitaatti käännetty englanninkielisestä tekstistä: http://www.newadvent.org/fathers/0103417.htm

– Cyprianus, Kyrillos Jerusalemilainen, Ambrosius ja Johannes Krysostomos -sitaatit käännetty englanninkielisestä sivustolta: https://www.churchfathers.org/the-sacrifice-of-the-mass

– Augustinuksen Jumalan valtiosta (kääntäjä Heikki Koskenniemi)

* muita kirkkoisien sitaatteja: https://www.churchfathers.org/the-sacrifice-of-the-mass

Scott Hahnin innostava luento aiheesta (englanniksi): https://www.youtube.com/watch?v=0uL_IAJWvX0

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close