Musiikista

Johdanto messun laulamiseen

Kirkon liturgia koostuu ennenkaikkea hetkipalveluksesta sekä sakramenttien vietosta, joista erityisasemassa on pyhä messu. Pyhässä messussa on kolme vaihetta:

1. Sanan liturgia eli katekumeenien messu
2. Messu-uhri
3. Ehtoollisateria eli kommuunio

Vaiheista 2 ja 3 yhdessä käytetään nimitystä eukaristian liturgia. Siksi sanotaan myös, että messu koostuu sanan liturgiasta ja eukaristian liturgiasta (jos haluat tarkistaa, mitä messu-uhrilla tarkoitettiin, lue tämä artikkeli).

Seuraavassa käydään läpi messun laulamista: mitä pitäisi laulaa, kenen ja miten sen voi oppia?

Mitä messussa tulisi laulaa?

Yksinkertainen vastaus on, että messussa tulisi laulaa messu itse: sen muuttumattomat osat (ns. ordinarium, pysyvät, vakituiset osat) sekä sen muuttuvat osat (ns. proprium). Messussa ei ole tarkoitus laulaa pelkästään ”jotain” vaan ennenkaikkea itse messun tekstejä. Tätä tarkoittaa laulaa messu, sen sijaan että laulettaisiin messussa (kts. viite 1).

Muuttumattomat osat tarkoittavat sellaisia messun osia, joiden sanamuoto on aina sama. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksen sanamuoto ei muutu messusta toiseen – se on messun muuttumaton osa. Muita tällaisia osia ovat esimerkiksi:

  • papin ja kansan vuorotervehdykset
  • Herra armahda eli Kyrie
  • Kunnia eli Gloria
  • Uskontunnustus eli Credo
  • Pyhä eli Sanctus
  • Isä meidän eli Pater noster
  • Jumalan karitsa eli Agnus Dei

Kokonaisuudessaan nämä löytyvät Cantemus -kirjasta kohdasta 1 (Cantemus on hiippakunnan laulukirja). Näille osille on olemassa erilaisia musiikillisia sovituksia, joista tärkeimmät löytyvät samaisesta kirjasta.

Muuttuvat osat tarkoittavat sellaisia messun osia, joiden tekstit muuttuvat vietettävän messun mukaan: esimerkiksi Neitsyt Marian juhlapäivänä tekstit ovat erilaisia kuin pyhien Pietarin ja Paavalin juhlana. Muuttuvia osia ovat esimerkiksi:

  • alkuvirsi eli introitus
  • uhrilahjavirsi eli offertorium
  • ehtoollisvirsi eli communio

Näille osille tehdyt musiikilliset sovitukset vaihtuvat jokaisen messun mukaan eikä niitä löydä Cantemuksesta. Ne löytyvät pääosin kirjasta nimeltä Graduale Romanum. Muuttuvien osien melodiat ovat usein melko vaativia. Ehkä tästä syystä niiden tilalle voidaan tietyin ehdoin valita muitakin lauluja.

Myös lukukappaleiden välinen vuoropsalmi kuuluu messun muuttuviin osiin. Sille ei ole olemassa varsinaisia musiikillisia sovituksia. Se löytyy lukukappaleiden kirjasta eli siitä kirjasta, josta luetaan messun lukukappaleet. Lisäksi muuttuviin osiin kuuluu papin rukouksia, jotka tietenkin löytyvät messukirjasta.

Ensisijaisesti messussa pitäisi siis laulaa messu. Kokonaan laulettua messua kutsutaan nimellä laulettu messu eli missa cantata. Messu voidaan viettää myös laulamatta mitään. Tällöin messu on ns. luettu messu (Musicam Sacram, 28). Sen lisäksi voi olla välimuotoja eli luettuja messuja, joissa lauletaan joitain.

Mitä osia messusta pitäisi laulaa?

Mitä osia sitten pitäisi laulaa, jos lauletaan? Messukirja vastaa seuraavasti: ”Kun valitaan messun osia, jotka todella lauletaan, on otettava ne, jotka ovat tärkeimpiä, ja varsinkin ne, jotka pappi tai joku avustaja laulaa vuoroin kansan kanssa tai jotka pappi laulaa yhdessä kansan kanssa” (Roomalaisen messukirjan yleinen johdanto, I, 19).

Jos tämä vastaus riittää ja haluat sivuuttaa seuraavan erittelyn, voit siirtyä suoraan seuraavaan otsikkoon Messu laulettuna.

Kun messu koostuu kolmesta vaiheesta (sanan liturgia, messu-uhri, kommuunio), tärkeimmät rakenteelliset osat ovat luonnollisesti kunkin vaiheen alku ja loppu. Tulisi siis laulaa ne (vrt. Musicam Sacram, 28-29). Ne ovatkin yleensä kaikille sunnuntaimessuissa käyneille tuttuja, seuraavasti:

1. Sanan liturgia:
– alku: alkutervehdys ja papin lausuma alkurukous
– loppupuoli: halleluja-säkeiden välissä oleva värssy ennen evankeliumia
2. Messu-uhri:
(tämä osa on messun ydin ja ”uskon salaisuus”. Tämä osa on mahdollista viettää hiljaisesti, kunnes pappi aloittaa uhrilahjarukouksen. Siten:)
– alku: uhrilahjarukous, sitä seuraava eukaristian valmistusrukous eli prefaatio ja siihen liittyvä Sanctus (aikaisemmin tätä seuraava rukous eli kaanon oli lähes kokonaan hiljainen)
– loppu: rukouksen päättävä loppuylistys
3. Kommuunio:
– alkupuoli: Isä meidän kokonaisuudessaan sekä rauhan tervehdys (nk. Pax Domini)
– loppu: päätösrukous, loppusiunaus ja lähettäminen

Siten, jos messussa lauletaan ylipäänsä jotain, tulisi laulaa nämä osat ja vieläpä kaikki nämä osat (kts. Musicam Sacram, 28-29). Sen lisäksi voidaan sitten laulaa muitakin messun osia. Kuitenkin ikäänkuin poikkeuksena omaan sääntöönsä kirkko sallii, että muutoin luettuun messuun lisätään vain joitain osia lauletusta messusta (Musicam Sacram, 36). Käytännössä edellä mainittu ohje ei siten usein toteudu. Sen noudattaminen tekisi messusta kuitenkin harmonisemman kokonaisuuden.

Messu laulettuna

Kokonaisuudessaan messun ”laulut” ovat seuraavat. Lihavoidut ovat ohjeen mukaan laulettaessa se laulettava vähimmäismäärä:

1. Sanan liturgia:
(Alkuvirsi)
Alkutervehdys
Alkurukous
Kyrie
(Gloria)
Vuoropsalmi
Värssy ennen evankeliumia
(Credo)
2. Messu-uhri:
(Uhrivirsi)
Uhrilahjarukous
Valmistusrukous
Sanctus
Loppuylistys
3. Kommuunio:
Isä meidän
Agnus Dei
Rauhan tervehdys
Ehtoollisvirsi
Kiitoshymni
Päätösrukous
Loppusiunaus & lähettäminen
Mariaaninen antifoni

Jos siis messussa lauletaan, tulisi ennenkaikkea laulaa nämä osat.

Mitkä näistä osista kuuluvat kaikille?

Näistä osista pelkästään papin tai kanttorin laulettavia ovat: alkurukous, vuoropsalmi, värssy ennen evankeliumia, uhrilahjarukous, prefaation loppu, loppuylistys ja päätösrukous. Kaikkien (joko papin ja kansan vuoropuheluna tai yhdessä) laulettavia ovat siten:

  • alkutervehdys
  • valmistusrukouksen alku
  • Sanctus
  • Isä meidän
  • rauhan tervehdys
  • loppusiunaus & lähettäminen.

Mistä nämä osat voi oppia?

Nyt tiedetään, mitä kaikkien pitäisi vähintään osata laulaa. Koska osat ovat yksinkertaisia, yleensä ne opitaan huomaamattakin kun vain käydään messuissa. Ne löytyvät Cantemuksesta seuraavasti:

  • alkutervehdys, s. 16
  • valmistusrukouksen alku, s. 24-25
  • Sanctus – useita vaihtoehtoja, kts. jäljempänä
  • Isä meidän, s. 116 – 120
  • rauhan tervehdys, s. 28
  • loppusiunaus & poislähettäminen, s. 29-35

Asian tekee vielä helpommaksi se, että kaikki nämä osat ovat (Sanctusta lukuunottamatta) melodioiltaan aina samoja tai vain hiukan muuttuvia. Nämä pienetkin muuntelut on kerrottu Cantemuksessa, joten sieltä voi oppia kaiken tarvittavan. Melodiat ovat lisäksi niin yksinkertaisia (Sanctusta lukuunottamatta), etteivät ne vaadi erikoisempaa laulutaitoa.

Myös kaikki Helsingin hiippakunnan messuissa normaalisti käytettävät Sanctus -melodiat löytyvät Cantemuksesta.

Sanctus ja erilaiset messut vuoden erilaisina aikoina

Erilaiset kokoelmat Kyrie, Gloria, Sanctus ja Agnus Dei -melodioita muodostavat (musiikillisesti) erilaisia messuja. Nämä messut on yleensä numeroitu ja joskus myös nimetty. Osaa niistä käytetään kirkkovuoden tiettyinä aikoina. Esimerkiksi tavallisen ajan sunnuntaille on oma messunsa, jota kutsutaan numerolla ja nimellä ”XI Orbis factor”.

Koska kyseiset tekstit ovat aina samoja (muuttumattomia) – vain melodiat vaihtelevat – voidaan periaatteessa mitä tahansa messua käyttää milloin tahansa: messua ”XI Orbis factor” voidaan siis halutessa laulaa vaikka joulunakin. Kyse on pikemmin sovinnaisuudesta. Esimerkin vuoksi: tietyt ruoat kuuluvat pikemmin jouluun, toiset taas pääsiäiseen, mutta kaikki ne antavat samaa ravintoa – ei ole sinänsä väärin syödä niitä muinakaan aikoina.

Cantemuksessa on 13 erilaista sovitusta messuille. Suomenkielisiä sovituksia ei ole sidottu mihinkään vuodenaikaan. Muut messut jakaantuvat kirkkovuoteen seuraavasti. Yleisimmät on lihavoitu:

I Lux et origopääsiäisaika
III Kyrie Deus sempiternesuuremmat juhlat, ei tiettyä vuodenaikaa
VIII De angelisjuhlat, ei tiettyä vuodenaikaa
IX Cum iubiloNeitsyt Marian juhlat
XI Orbis factortavallisen ajan sunnuntait
XVItavallisen ajan arkipäivät
XVIIadventin ja paaston sunnuntait
XVIIIadventin ja paaston arkipäivät

Lisäksi kirjasta löytyy messu Pyhän Henrikin juhlapäivälle sekä sielunmessuun.

Näiden messujen opettelu

Kuten minkä tahansa oppiminen, myös näiden messujen laajempi opettelu vaatii aluksi hieman vaivannäköä. Gregoriaaninen nuotinnos voi näyttää vaikealta. Sitä ei ole pakko opetella: helpoimmin melodiat oppii kuuntelemalla. Cantemuksesta voi seurata, jolloin oppii samalla myös kyseisiä nuotteja.

Kannattaa nähdä vaivaa oppiakseen eri kirkkovuodenaikojen messut. Näin vuosien vieriessä tietyt melodiat alkavat ”kuulostaa” tietyiltä kirkkovuodenajoilta, samalla tavoin kuin tietyt ruoat ja perinteet tuovat mieleen näihin liittyvät juhlat. Näin musiikkikin lomittuu osaksi inhimillisesti arvokasta perinnettä eli ”traditiota pienellä t:llä”: uskon kannalta ei sinänsä ehdotonta apostolista Traditiota, mutta kuitenkin jotain säilyttämisen arvoista.

Seuraavassa on linkkejä joihinkin messuihin. Ne on valittu paitsi laillisesti kuunneltaviksi saatetuista, myös musiikillisesti korkeatasoisista. Pienessä kirkossa ei toki päästä aivan samalle tasolle, mutta melodiat näistä voi hyvin oppia. Sitten vain opettelemaan!

Tavallisen ajan sunnuntait:

Messu XI Orbis Factor (Cantemus s. 69) [laulaa: Cantores in Ecclesia]

Neitsyt Marian juhlat:

Messu IX Cum Iubilo (Cantemus, s. 65) [The Choir of Trinity College, Cambridge]

Pääsiäisajan messu:

Messu I Lux et origo (Cantemus s. 53)

Seuraavatkin olisi hyvä osata


Kuinka itkinkään hymnien ja laulujen aikana, kun kirkkosi sulosävelten soinnut liikuttivat minua! Niiden äänet virtasivat korviini ja vuodattivat totuuden sydämeeni, herättivät hartauden, ja kyyneleet virtasivat, ja minun oli hyvä olla niissä”

(Pyhä Augustinus, Tunnustuksia, IX, 6)


Lähteet ja viitteet:

Viite 1: Kirkolliskokouksen jälkeisen liturgian uudistamisesta vastaavan ryhmän, Consiliumin, antama vastaus vuonna 1969; kts. Susan Benofy: https://adoremus.org/2015/02/15/what-must-be-sung-is-the-mass/

Roomalaisen messukirjan yleinen johdanto.

Mediator Dei (1947) http://www.vatican.va/content/pius-xii/en/encyclicals/documents/hf_p-xii_enc_20111947_mediator-dei.html

Pyhästä liturgiasta – Sacrosanctum Concilium (1963):

https://katolinen.fi/sacrosanctum-concilium/

Musicam Sacram (1967): http://www.vatican.va/archive/hist_councils/ii_vatican_council/documents/vat-ii_instr_19670305_musicam-sacram_en.html

Jälkisanat: aktiivisesta osallistumisesta messuun

Edellä on kuvattu melko laajasti ajatusta messun laulamisesta. Laulettu messu ei ole näytös, jossa muutama ammattilaulaja ”esiintyy”. Messu on kristillisen elämän keskus, johon ihmisten on tarkoitus osallistua aktiivisesti, kuten Vatikaanin II kirkolliskokous opetti. Tämä tapahtuu kirkolliskokouksen mukaan esimerkiksi ”huudahduksin, vastauksin, virsin, antifonein ja lauluin” (Sacrosanctum Concilium, 30). On selvää, että tämä vaatii jonkin verran laulujen opettelemista.

Yhtä selvää on, että ihmisten musikaaliset kyvyt ovat erilaisia. Tämä ei mitenkään vähennä mahdollisuutta osallistua messuun aktiivisesti, sillä osallistumisen perusta on hengellinen. Laulaminen sinänsä ei ratkaisevaa (messu voi olla myös kokonaan luettu). Ilman hengellistä osallistumista ei ole todellista aktiivista osallistumista, vaikka kuinka laulettaisiin tai tehtäisiin mitä tahansa.

Messun musiikillinen lähtökohta ei voi olla subjektiivinen: vaikka joku osaisi (tai haluaisi) itse laulaa pelkästään Tuiki tuiki tähtöstä, hän ei voi vaatia, että muutkin laulavat pelkästään sitä.

Latinan kielestä

Messuissa voidaan käyttää kansankieltä tai latinaa. Latinan yksi hyvä puoli on siinä, että se saattaa erikieliset ihmiset samaan asemaan. Latinankieliset vastaukset ovat suurimmaksi osaksi melko lyhyitä, joten messussa käyvä oppii kyllä nopeasti, että miserere nobis tarkoittaa armahda meitä.

Latinan kielen käytöstä kirkko sanoo esimerkiksi:

Koska nykyään erikieliset uskovat tapaavat toisiaan yhä useammin, on paikallaan, että he osaavat laulaa latinaksi ainakin joitakin sävelmiltään yksinkertaisia messun vakituisia osia, ennen kaikkea uskontunnustuksen ja Herran rukouksen” (Roomalaisen messukirjan yleinen johdanto, I, 19)

ja:

Paimenet pitäköön huolta siitä, että kansankielen ohella ’uskovat pystyvät myös latinaksi sanomaan ja laulamaan vastauksensa messun vakituisissa osissa’” (Musicam Sacram, 47; Pyhästä liturgiasta, 54)

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close