Vahvistuksen sakramentti – uutinen ja katekeesi

Lauantaina seurakunnalla jaettiin vahvistuksen sakramentti. Tämä sakramentti antaa Pyhän Hengen täyteyden. Onnittelemme vahvistettua ja rukoilemme hänen puolestaan!

Katekeesi: vahvistus ja helluntain armo

Vahvistus on sakramentti, jonka kautta saadaan kasteessa jo saatujen Pyhän Hengen lahjojen täyteys. Vahvistuksen kautta ”kastetut yhdistyvät kirkkoon täydellisemmin ja saavat Pyhän Hengen erityisen armon”. Se lujittaa kristittyjä velvoittaen heitä olemaan ”hellittämättömästi sanoin ja teoin Kristuksen todistajia sekä levittämään ja puolustamaan uskoa” (Lumen Gentium 11; Kirkkolaki, kaanon 879). Vahvistus tekee vastaanottajastaan poispyyhkimättömällä merkillä Kristuksen sotilaan.

Vaikka vahvistuksen sakramenttia ei tunneta protestantismissa, vahvistus kuuluu läheisesti kasteeseen. Ensimmäisinä vuosisatoina sitä vietettiin yhdessä kasteen kanssa ’kaksoissakramenttina’ (kuten pyhä Cyprianus sitä kutsuu; Katekismus 1290). Käytännön syistä näitä kahta sakramenttia alettiin lännessä myöhemmin viettää erikseen.

Vahvistuksen varsinainen toimittaja on piispa (apostolien seuraaja), mutta myös hänen valtuuttamansa pappi voi joissain tapauksissa toimittaa sen (vrt. kaanon 882).

Kristuksen opin alkeet

Varhaisessa kirkossa tätä sakramenttia jaettiin kätten päällepanemisella, johon hyvin pian liitettiin tuoksuvalla öljyllä, krismalla, voitelu. Tämä voitelu havainnollistaa nimeä ’kristitty’, joka merkitsee ’voideltua’. Kasteessa Kristukseen liitetty saa tässä sakramentissa Pyhän Hengen täyteyden ja liittyy tiiviimmin Kristukseen ja hänen ruumiseensa, kirkkoon.

Voiteluriitti on käytössä niin idässä kuin lännessäkin (Katekismus, 1289). Lännessä sakramentti annetaan voitelemalla otsa kätten päällepanemisen aikana lausuen: ”Ota vastaan Pyhän Hengen lahjan sinetti”.

Heprealaiskirjeessä oppi kasteista ja kätten päällepanemisesta mainitaan kristillisen opin alkeina (Hepr. 6:2). Tätä kätten päällepanemista katolinen kirkko pitää ”oikeutetusti vahvistuksen sakramentin alkuna, joka tietyllä tavalla jatkaa helluntain armoa kirkossa” (Katekismus, 1288).

Vahvistus kuuluu täyteen kristilliseen elämään, jonka perusta on armon tila

Kaste, vahvistus ja eukaristia ovat kristillisen elämän täyden aloittamisen edellytyksiä (vrt. kaanon 842 §2). Vahvistuksen vastaanottajan on tunnettava hyvin uskon päätotuudet. On myös oltava armon tilassa (joka saadaan ensimmäistä kertaa kasteessa tai voi palautua parannuksen sakramentissa – katso katekeesi kasteesta). Muussa tapauksessa syyllistyisi niin kutsuttuun pyhäinryöstöön. Tällöin ei myöskään saisi tämän sakramentin välittämää armoa. Tällainen tilanne voisi olla silloin, jos sakramentti otettaisiin vastaan esimerkiksi pelkkien juhlien toivossa.

Valitettavasti kirkon historiassa tämä, kuten moni muukin sakramentti, on usein otettu vastaan hengellisesti välinpitämättömänä. Välinpitämätön ihminen ei ole Jumalan lahjoja kohtaan kuuma eikä kylmä. Ilmestyskirjasta voidaan lukea varoitus tällaisesta haaleudesta (Ilm. 3: 15-17).

Jos armon tila oli menetetty ja vahvistus otettu vastaan tällaisessa tilassa, katumus ja parannuksen sakramentti voivat palauttaa ihmisen armon tilaan, jolloin hän myös saa vahvistuksen sakramentin antaman armon.

Armon tilassa elävä voi pitää Jumalan käskyt, mikä on kristillisen elämän kriteeri; tämän elämän yhteydestä eukaristiaan

Kaste, vahvistus ja eukaristia luovat pohjan kristilliselle elämälle. Kristillinen elämä tarkoittaa uskon, toivon ja rakkauden hyveiden mukaista elämää pitämällä Jumalan käskyt. ”Jumalan rakastaminen on sitä, että pidämme hänen käskynsä. Eivätkä hänen käskynsä ole raskaat” (1. Joh. 3:5).

Armon tilassa elävälle Jumalan käskyjen pitäminen on Jumalan armon avulla mahdollista. Trenton kirkolliskokous opettaa: ”Jos joku sanoo, että Jumalan käskyt ovat vanhurskautetullekin ja armon alla elävälle ihmisille mahdottomat noudattaa: hän olkoon erotettu” (Vanhurskauttamista koskevat kaanonit, 18).

Eukaristian ateria on kristillisen elämän keskus. Tälle aterialle Kristus kutsuu kastettuja – joko niitä, jotka ovat säilyttäneet kastepukunsa tahrattomana tai niitä, jotka ovat tehneet parannuksen ja saaneet sakramentaalisen synninpäästön. ”Jokaista, jota minä rakastan, minä nuhtelen ja ojennan. Ole siis vakava ja kadu. Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, astun sisään ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani” (Ilm. 3: 19-20).

Vahvistus sinetöi kristityn ja vahvistaa häntä koetuksiin

Vahvistuksen sakramentissa voitelu painaa sieluun hengellisen sinetin. Tätä sakramenttia ei voi (eikä pätevästi saatuna tarvitsekaan) toistaa. Se vahvistaa kristittyä myös lopun ajan koettelemuksiin. Katekismus opettaa: ”Kristittykin on merkitty sinetillä: ’Se, joka vahvistaa meidät teidän kanssanne Kristuksessa ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka on antanut vakuudeksi Hengen’ (2 Kor. 1:22). Tämä Pyhän Hengen sinetti merkitsee, että kristitty kuuluu kokonaan Kristukselle, hänet on asetettu ainiaaksi Herran palvelukseen, mutta myös sitä, että hänelle on luvattu Jumalan varjelus lopun ajan suuressa koetuksessa” (Katekismus, 1296).

Onnittelemme vielä kerran tämän sakramentin vastaanottanutta ja rukoilemme hänen, kaikkien vahvistettujen sekä vielä vahvistusta odottavien puolesta!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close