Parannuksen sakramentti (rippi)

Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan antaa syntejä anteeksi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh. 20:22-23). Rippi on suurenmoinen lahja, jonka myötä ihminen pääsee takaisin ikuisen elämän tielle. Tuo tie johtaa jo tässä elämässä kohti alati kasvavaa onnellisuutta.

Kysymyksiä ripistä

Mikä on rippi eli parannuksen sakramentti?

V. Rippi on Jeesuksen asettama sakramentti kasteen jälkeen tehtyjen syntien anteeksiantamiseksi.

Mitä on synti?

V. Synti on teko, sana tai tahallinen ajatus, joka rikkoo Jumalan lakia kohtaan. Synti on myös rikkomus järkeä ja totuutta vastaan (vrt. Katekismus, 1849) ”Synti merkitsee Jumalan lain rikkomista” (1. Joh. 3:4).

Onko myös taipumus syntiin syntiä?

V. Taipumus syntiin (ns. konkupisenssi) ei itsessään ole synti, mutta se taivuttelee ihmistä syntiin. Se jää kasteen jälkeen ihmiseen, jotta hän kilvoittelisi. Varsinaisia syntejä ovat vapaasti tehdyt, sanotut tai ajatellut väärät teot, sanat ja ajatukset.

Mitä synnistä seuraa?

V. Kaikista synnistä seuraa ajallisia rangaistuksia; raskaista eli vakavista synneistä seuraa lisäksi yliluonnollisen elämän poistuminen eli hengellinen kuolema. ”On myös syntiä, joka on kuolemaksi” (1. Joh.5:16). Tätä kutsutaan armon tilan menettämiseksi ja ”ikuiseksi rangaistukseksi”, koska jos ihminen kuolee tässä tilassa, hän joutuu kadotukseen. Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen mutta ei myöskään pakota ketään taivaaseen.

Kuinka tärkeä sakramentti rippi on?

V. Ripin sakramentti on äärettömän tärkeä sakramentti, koska se on ainoa tavallinen keino saada kasteen jälkeen tehdyt raskaat synnit anteeksi.

Olen aina ajatellut, että saan syntini anteeksi, kun vain uskon, että saan ne anteeksi. Enkö sitten olekaan saanut niitä anteeksi?

V. On totta, että katumus, joka nousee rakkaudesta Jumalaan eli niin sanottu ”täydellinen katumus” (=”kun kadumme syntiämme rakkaudesta Jumalaan, nimittäin sen tähden, että olemme loukanneet Jumalaa, suurinta hyväntekijäämme ja parasta isäämme, korkeinta, rakastettavaa hyvää” – Katolinen katekismus vuodelta 1953) pyyhkii pois synnit jo ennen ripittäytymistä: ”Hän sai monet syntinsä anteeksi, koska hän rakasti paljon” (Luuk. 7:47); mutta todelliseen Jumalan rakastamiseen kuuluu halu tehdä Jumalan tahdon mukaan eli tässä tapauksessa tunnustaa syntinsä ripin sakramentissa. Sen vuoksi täydellinen katumus vaikuttaa anteeksiannon vain, jos siihen liittyy ainakin sisäinen (=implisiittinen) halu ripittäytyä sitten kun mahdollista.

Miten valmistaudutaan ripittäytymään?

V. Rippiin valmistaudutaan tutkimalla omaatuntoa.

Miten ripittäytyminen tapahtuu?

V. Ripittäytyminen tapahtuu tunnustamalla papille synnit, jotka on omaatuntoa tutkiessaan havainnut.

Voiko kaikki synnit saada anteeksi ripin sakramentissa, vai onko olemassa syntejä, joita ei voi saada anteeksi?

V. Kaikki synnit voi saada anteeksi ripin sakramentissa. ”Kenen synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut” (Joh. 20:23). ”Sellaista syntiä ei olekaan, olipa se kuinka raskas tahansa, jota ei pyhä kirkko voisi antaa anteeksi” (Katekismus, 982).

Mitä pitää tehdä saadakseen syntinsä anteeksi?

V. Saadakseen syntinsä anteeksi niitä pitää katua ja ne pitää tunnustaa. Lisäksi tulee tehdä päätös olla enää tekemättä syntiä.

Mitä on katuminen?

V. Katuminen on murhetta tehtyjen syntien vuoksi. Sitä on luonnollista ja yliluonnollista. Luonnollinen katumus on sitä, että katuu syntejään niiden pahojen seurausten tähden – yliluonnollinen sitä, että katuu niitä esimerkiksi koska niillä on loukannut Jumalaa, menettänyt taivaan ja ansainnut helvetin tai muista vastaavista syistä. Rippiin tarvitaan yliluonnollinen katumus, jota edelleen on kahdenlaista: täydellistä ja epätäydellistä. Rakkaudesta Jumalaan nouseva katumus on täydellistä. Synnin inhottavuuden näkemisestä tai rangaistuksen pelosta nouseva katumus on epätäydellistä. Anteeksiantoon ripin sakramentissa riittää epätäydellinen katumus. Katumukseen liittyy päätös tehdä parannus eli pyrkiä jatkossa elämään oikein.

Mitä ripissä pitää tunnustaa?

V. Ripissä pitää tunnustaa kaikki kasteen jälkeen tehdyt vakavat synnit, joita ei ole vielä tunnustanut ja joista on huolellisen omantunnontutkiskelun jälkeen tietoinen.

Mitä on vakava synti?

V. Vakava synti eli kuolemansynti (eli raskas synti) on synti, joka tappaa yliluonnollisen elämän sielussa (joskus myös ns. pääpaheita kutsutaan kuolemansynneiksi, ne eivät kuitenkaan ole niitä sanan varsinaisessa merkityksessä)

Ollakseen kuolemansynti kolmen asian on oltava synnissä läsnä:

– kyseessä on tärkeä eli vakava asia (esim. jokin kymmenestä käskystä)

– tietoisuus (tekohetkellä) siitä, että asia on väärin

– vapaa valinta eli täysin harkittu suostumus tehdä teko

Kaikkien näiden kolmen asian on oltava läsnä samanaikaisesti, jotta synti on kuolemansynti. Muussa tapauksessa kyse on lievästä synnistä.

Mikä on lievä synti?

V. Lievä synti on synti, joka ei ole kuolemansynti.

Mitä jos ei osaa sanoa, oliko jokin asia lievä vai vakava synti?

V. Sen voi tunnustaa, tunnustamisesta ei ole haittaa.

Mitä seuraa, jos jättää ripissä tahallaan tunnustamatta jonkin vakavan synnin, josta on tietoinen?

V. Jättää tahallaan tunnustamatta jokin vakava synti, josta on tietoinen, tekee ripistä epäpätevän ja on uusi synti, jota kutsutaan ”pyhäinhäväistykseksi”. Kaikki seuraavat ripit ovat epäpäteviä ja vieläpä uusia pyhäinhäväistyksiä, kunnes tunnustaa piilottamansa synnin. ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa laupeuden” (Sananl. 28:13).

Mitä pitää tehdä, jos jätti vahingossa tunnustamatta jonkin vakavan synnin, josta oli tietoinen?

V. Se pitää tunnustaa seuraavassa ripissä. Ei kuitenkaan tarvitse tunnustaa uudestaan muita vakavia syntejä eikä ole tehnyt syntiä tai pyhäinhäväistystä, koska kyseessä oli vahinko.

Entä jos huolellisesta omantunnontutkistelusta huolimatta jokin vakava asia tulee mieleen vasta ripin jälkeen?

V. Silloin rippi on pätevä, mutta kyseinen synti pitää tunnustaa seuraavassa ripissä, koska siitä on nyt tietoinen.

Miten vakavat synnit pitää tunnustaa?

V. Vakavat synnit pitää tunnustaa lajin ja lukumäärän mukaan. Se tarkoittaa, että tunnustaa mistä synnistä on kyse (esim. varkaudesta; kaikilla synneillä on nimi. Ei ole tarkoitus sanoa vain, että ”rikoin kuudetta käskyä vastaan”) ja kuinka monesti kyseisen synnin on tehnyt. Ensimmäisessä ripissä tarkan lukumäärän sanominen on usein vaikeaa. Jumala ei vaadi mahdottomia. Jos ei osaa sanoa tarkkaa lukumäärää, tulee sanoa arviolta. Lisäksi tulisi kertoa, jos mielessä on jokin asia, joka tekee synnistä vakavamman tai lievemmän.

Jumalatonta on myös sanoa, että edellä määrätyllä tavalla tehtävä synnintunnustus on mahdoton tai kutsua sitä omientuntojen kidutuspaikaksi, sillä on selvä, ettei kirkossa vaadita katuvilta muuta kuin että jokainen kunnollisesti ravisteltuaan itseään ja tutkittuaan omantuntonsa kaikki kätköt ja mutkat tunnustaa ne synnit, joilla hän muistaa loukanneensa Herraansa ja Jumalaansa kuolemaa tuottavalla tavalla. Ne muut synnit, jotka huolellisesta tutkimisesta huolimatta eivät muistu mieleen, ymmärretään kaikki sisältyviksi siihen yleiseen tunnustukseen, josta profeetan kanssa sanomme uskoen: Anna anteeksi minun salaiset syntini” (Trenton kirkolliskokous)

Riittääkö jos katuu, mutta ei tunnusta papille?

V. Jos on mahdollisuus tunnustaa papille, tulee tehdä niin.

Kuinka usein tulee ripittäytyä?

Vähintään kerran vuodessa ja aina, jos aikoo ottaa vastaan eukaristian mutta on langennut vakavaan syntiin. Mutta vaikka ei olisi vakavaan syntiin langennutkaan, on hyvä ripittäytyä säännöllisesti.

Mitä on hartaudesta tehty ripittäytyminen?

V. Se on ripittäytymistä, vaikka omallatunnolla olisi vain lieviä syntejä.

Onko hartaudesta tehtävä ripittäytyminen hyödyllistä?

V. Hartaudesta tehtävä ripittäytyminen on erittäin hyödyllistä, koska se antaa voimaa vastustaa kiusauksia ja se puhdistaa ihmistä. Olisi hyvä ripittäytyä säännöllisesti, esimerkiksi kerran tai kaksi kuukaudessa.

Mitä jos huomaa rikkoneensa kaikkia tai melkein kaikkia käskyjä vastaan?

V. Silloin tunnustaa kaikki nämä synnit ja tekee parannuksen. Jumala on rakastava isä, joka tahtoo antaa anteeksi. Synti vahingoittaa ihmistä itseään, mutta Jumala tahtoo parantaa hänet. Hengellinen elämä voi ja sen tulee kasvaa. Mitä enemmän synneistä puhdistuu, sitä enemmän iloa hengellinen elämä ja Jumalan läheisyys antaa. ”Taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät tarvitse parannusta” (vrt. Luuk. 15:7)

Mitä tarkoittaa päätös olla tekemättä enää syntiä?

V. Se tarkoittaa pyrkimystä tehdä parhaansa välttääkseen jatkossa vakavaa syntiä. Lieviä syntejä ei voi tässä elämässä täysin välttää, mutta on hyvä pyrkiä välttämään myös niitä.

Onko mahdollista elää tekemättä vakavaa syntiä?

V. Omin voimin se ei ole mahdollista mutta Jumalan armon avulla kyllä: jos otamme säännöllisesti vastaan sakramentteja ja pidämme muutoin huolta hengellisestä elämästämme. ”Kaiken minä voin hänen kauttaan, joka minua vahvistaa” (Fil. 4:13). Olla tekemättä vakavaa syntiä on aidon hengellisen elämän minimi, sen elinehto: elämän, jonka on tarkoitus kasvaa ja kehittyä. Hengellisen elämän hoitamisen ohella tulee olla järkevä ja välttää tilanteita, joiden tietää johtavan helposti vakavaan syntiin.

Mitä ovat tilanteet, jotka helposti johtavat syntiin?

V. Esimerkiksi sellainen seura tai ajanviete, jonka parissa tulee todennäköisesti vietellyksi syntiin.

Onko päätös välttää vakavia syntejä (sekä siinä määrin kuin on järkevästi mahdollista, vakaviin syntiin helposti johtavia tilanteita), tärkeä?

V. Tämä päätös on mitä tärkein, sillä jos sitä ei ole, katumus ei ole aitoa, synninpäästöstä ei ole hyötyä ja henkilö tulee lankeamaan pian uudestaan.

Mikä on katumustyö?

V. Katumustyö on papin ripissä määräämä hyvitysteko. Se on osa rippiä ja ripittäytyjän tehtävä.

Miksi määrätään katumustöitä?

V. Korvaukseksi Jumalaa vastaan tehdystä loukkauksesta; synnin ajallisten rangaistusten poistamiseksi; elämämme parantamiseksi (Vuoden 1953 Katekismus). Katumustyöllä ei voi ansaita sakramentaalista synninpäästöä, mutta se pyrkii hyvittämään tapahtunutta vahinkoa. Ripissä saatu katumustyö on yleensä pieni, joten on hyödyllistä tehdä vapaaehtoisesti muitakin katumustöitä. Jokainen perjantai vuodessa on katumuspäivä, jolloin jokaisella katolilaisella on velvollisuus harjoittaa jollain tavalla katumusta. Perinteisiä katumustöitä ovat almut (=jokin hengellinen tai ruumiillinen laupeudentyö), rukous (=jokin hartaudenharjoitus) ja paasto (=lihan kuolettaminen).

Mitä tapahtuu, jos ihmisellä on syyllisyyden puolesta jo anteeksisaatuja mutta vielä hyvittämättömiä syntejä kuoleman hetkellä?

V. Ne hyvitetään kuoleman jälkeen kiirastulessa.

Mikä on ane?

V. Ane on syyllisyyden puolesta jo anteeksisaatujen syntien ajallisten rangaistusten vapautus (vrt. Kompendium 312) Ane ei ole ”taivaspaikan ostamista”. Aneista lisää toisaalla.

Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teiltä pois kivisydämen ja annan tilalle luonnollisen sydämen. Minä laitan teihin henkeni, saatan teidät elämään minun käskyjeni mukaan ja noudattamaan minun säädöksiäni – Te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne” (vrt. Hes. 36:26-28)

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close