Parannuksen sakramentti

Parannus eli rippi on sakramentti, jonka kautta kasteen jälkeen tehdyt synnit annetaan anteeksi.

Oikeaan rippiin tarvitaan seuraavat asiat:

  1. Omantunnontutkiskelu
  2. Syntien katuminen
  3. Vakaa päätös olla enää tekemättä syntiä
  4. Syntien tunnustaminen papille
  5. Halu tehdä papin määräämä katumustyö

Mitä nämä tarkoittavat? [Lähde: Baltimoren katekismus 3; mukaillen]

1. Omantunnontutkiskelu

tarkoittaa pyrkimystä palauttaa mieliin kaikki synnit, jotka on tehnyt edellisen oikean ripin jälkeen. Ennen omantunnontutkiskelua tulee pyytää Jumalan apua nähdäkseen syntinsä ja tunnustaakseen ne vilpittömästi katuen. Hyvän omantunnontutkiskelun voi tehdä palauttamalla mieliin Jumalan ja kirkon käskyt, oman elämäntilanteen erityiset velvollisuudet sekä kysymällä, miten on (mahdollisesti) rikkonut näitä vastaan. Omantunnontutkiskelussa voit käyttää apuna myös lopussa olevia kysymyksiä.

2. Syntien katuminen

tarkoittaa vilpitöntä surua sen johdosta, että on loukannut Jumalaa, sekä tekemiensä syntien vihaamista, vakaalla päätöksellä olla enää tekemättä syntiä (vaikka lieviä syntejä ei voikaan täysin välttää).

Joskus ihmiset eivät anna anteeksi, vaikka toinen katuukin – Jumala sen sijaan antaa aina anteeksi, jos vilpittömästi katuu. Mutta Jumala ei anna syntejä anteeksi, ellei niitä kadu.

Milloin suru synnistä on todellista katumusta? Silloin kun katumus on:

  • sisäistä
    • eli kun katuu oikeasti sydämessä eikä vain puheissa
  • yliluonnollista
    • kun katumus nousee uskosta eikä pelkistä luonnollisista motiiveista
      • uskosta nousevat motiivit ovat esimerkiksi: että vakavat synnit johtavat helvettiin, että lievät synnit johtavat kiirastuleen, että Kristus kuoli syntien vuoksi, että synti on loukkaus Jumalan ääretöntä hyvyyttä kohtaan, että synti on vihattavaa itsessään. Jos suree syntejään jostain tässä mainituista syistä, silloin kyseessä on yliluonnollinen katumus
  • ylintä
    • katumus on ylintä, kun syntiä vihaa enemmän kuin mitään muuta pahaa ja on valmis kestämään mitä tahansa ennemmin kuin loukkaamaan Jumalaa jatkossa synnillä
  • universaalia
    • katumus on universaalia, kun kadumme kaikkia vakavia syntejä, jotka olemme mahdollisesti tehneet

Katumusta on kahdenlaista: täydellistä ja epätäydellistä. Katumus on täydellistä, kun katuu syntejä siksi, että ne loukkaavat Jumalaa, jota rakastaa yli kaiken hänen itsensä vuoksi. Epätäydellistä katumus on, kun syntejä katuu, koska pelkää Jumalan rangaistusta. Ripissä riittää epätäydellinen katumus, mutta on hyvä pyrkiä herättämään täydellinen katumus, koska se on itsessään parempi ja Jumalan avulla se voidaan aina saada.

3. Vakaa päätös olla enää tekemättä syntiä

tarkoittaa vakaata päätöstä välttää jatkossa synnin tekemistä sekä myös syntiin johtavia tilanteita. Vakaa päätös ei välttämättä tarkoita, ettei pelkäisi lankeavansa joskus syntiin. Se tarkoittaa sitä, että tässä hetkessä tahtoo Jumalan armon avulla vilpittömästi olla enää tekemättä kyseistä syntiä jatkossa. Vakaa päätös olla tekemättä syntiä tarkoittaa myös, että tahtoo välttää sellaisia henkilöitä, paikkoja tai asioita, jotka helposti johtavat syntiin. Päätöksen tulee koskea sekä tehtyjä vakavia syntejä että muitakin vakavia syntejä. Lieviä syntejä ei voi elämässä kokonaan välttää, vaikka tahtoisikin. Jos henkilö ripittäytyy vain lievistä synneistä, hänellä täytyy olla tahto välttää jatkossa ainakin jotain niistä.

4. Syntien tunnustaminen papille

tarkoittaa sitä, että kertoo syntinsä katoliselle papille (jotka saavat yleensä piispaltaan luvan kuunnella rippejä). ”Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut – joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh. 20:23). Ellei pappi kuule syntejä, hän ei tiedä, tuleeko ne antaa anteeksi vai pidättää.

Mitkä synnit tulee tunnustaa? ”On tunnustettava kaikki vielä tunnustamattomat raskaat synnit, jotka muistetaan huolellisen omantunnontutkimisen yhteydessä” (Kompendium, 304). Lieviä syntejä ei ole välttämätöntä tunnustaa, mutta niiden tunnustaminen on hyödyllistä. Jos et tiedä, mikä on lievän ja vakavan (raskaan) synnin ero, lue artikkeli: synnin teot.

Hyvä syntien tunnustaminen on: nöyrä, vilpitön ja kattava.

  • nöyrä: kun syyttää itseään synneistään vakuuttuneina siitä, että on loukannut Jumalaa niillä
  • vilpitön: kun kertoo syntinsä rehellisesti ja suoraan. Synnit pitää kertoa selvästi ja eritellen, niin että pappi ymmärtää ne.
  • kattava: tunnustus on kattava, kun kertoo ainakin kaikki vakavat synnit niiden lukumäärän mukaan sekä asiaan mahdollisesti vaikuttavat olosuhteet
    • eli: mistä synnistä on kyse (jumalanpilkka, messun laiminlyönti, tottelemattomuus, varkaus…)
      • monestiko sen teki (jos ei tiedä, niin tulee sanoa arviolta)
        • sekä mahdolliset olosuhteet eli asiat, jotka tekevät synnistä pahempaa: esimerkiksi varastaminen on synti, mutta varastaa köyhältä kerjäläiseltä on vielä pahempi asia

Ripissä tulee myös kertoa, tekikö synnin ajatuksin, sanoin, teoin vai laiminlyönnillä, koska syntiä voidaan tehdä näillä tavoin.

Jättää tahallaan kertomatta jokin vakava synti tarkoittaa, ettei saa syntejään anteeksi. Jos kuitenkin hyvästä omantunnontutkiskelusta huolimatta unohtaa kertoa jotain, saa syntinsä anteeksi; mainitsematta jätetty synti tulee kuitenkin kertoa seuraavassa ripissä. Jättää tahallaan kertomatta jotain vakavaa, josta on tietoinen, on pyhäinhäväistys, joka pitää tunnustaa ripissä.

Pappia koskee rippisalaisuus: hän ei voi missään tilanteissa kertoa, mitä syntejä joku on tunnustanut. Yleensä ripittäytyjän ei myöskään pidä itse kertoa toisille, mitä on tunnustanut.

Vakavista synneistä tulee ripittäytyä vähintään kerran vuodessa ja joka tapauksessa ennen pyhän kommuunion vastaanottamista (Kompendium, 305).

5. Halu tehdä papin määräämä katumustyö

Jeesus ”… on sovittanut meidän syntimme täydellisellä kuolemaan asti ulottuvalla kuuliaisuudellaan” (Kompendium, 122). Katumustyö määrätään, jotta jollain lailla hyvitettäisiin tehtyjä syntejä ja saataisiin voimaa välttää niitä jatkossa. Sillä synnistä on kahdenlaisia rangaistuksia: ikuinen rangaistus helvetissä katumattomista vakavista synneistä sekä ajallinen rangaistus (joka kestää vain jonkin ajan) lievistä synneistä sekä jo anteeksisaaduista vakavista synneistä.

”Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen” (Joh.3:15). Kristus on hyvittänyt enemmän kuin riittävästi kaikkia ihmiskunnan syntien ajallisia rangaistuksia – mutta Jumala tahtoo ihmisen tekevän katumustöitä, jotta tämä saisi osakseen kaiken Kristuksen hyvitystyön hyödyn.

Ripissä saatu katumustyö on parasta tehdä pian ripin jälkeen, ettei se unohdu. Sen tekeminen (tai ainakin vilpitön tahto tehdä se) on ripittäytyjän velvollisuus.


Omaatuntoa voi tutkiskella ennen rippiä esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close