Pieni sanakirja

Asteriski [*] selityksen lopussa tarkoittaa, että selitys on lähes sanasta sanaan lähdeteoksesta (jotka lueteltu lopussa).

NATURALISMI
Näkemys, jonka mukaan luonto (eng. nature) on ainoa, mitä on olemassa: ei ole mitään luonnon ylittävää (yli-luonnollista, super-natural). Kristillisessä uskossa Jumala itsessään ei ole osa luontoa ja Jumalan armo ja ilmoitus ovat olemukseltaan luonnon ylittäviä. Naturalismissa armo joko kielletään tai sivuutetaan.
→ DEISMI
Näkemys, jossa hyväksytään Jumalan olemassaolo järjen perusteella mutta epäillään tai hylätään kristinusko yliluonnollisena uskontona. Deismi oli suosittua valistuksen aikana 1700-luvulla.
→ VAPAAMUURARIUS
1700-luvulla alkunsa saanut kirkolle vihamielinen salaseura, jonka juuret ovat deismissä.
→ TIEDEUSKO
Näkemys, jonka mukaan tiede, yleensä luonnontiede, on ainoa luotettavan tiedon lähde.
→ SEKULARISMI (MAAILMALLISUUS)
Naturalistisen filosofian muoto, jonka mukaan ”ihmisen olemassaolo ja päämäärä ovat täysin selitettävissä vain tämän maailman näkökulmasta, ilman viittausta ikuisuuteen”. Yhteiskunnassa sekularismi tarkoittaa pelkästään ihmiskunnan ajallisen hyvinvoinnin edistämistä.
→ MODERNISMI (TEOLOGINEN)
Teoria ilman yliluonnollista ilmoitusta syntyneestä kristinuskosta. Koska kristinuskon itseymmärrys yliluonnollisena uskontona on perinteisesti liittynyt nimenomaan yliluonnolliseen ilmoitukseen (”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunet meille Pojan kautta” – Hepr. 1:1), merkitsee modernismi erkaantumista perinteisestä kristinuskosta. Erityisen ilmoituksen sisältö on uskon sisältö, modernismissa jotain muuta. Perinteinen katolinen teologia jakaa ilmoituksen luonnolliseen (=mitä Jumalasta voidaan tietää luodun perusteella) ja yliluonnolliseen (=mitä voidaan tietää vain Jumalan erityisen puheen kautta). Modernismi on vaikuttanut suuresti modernissa raamatuntulkinnassa. Torjuttiin katolisessa kirkossa vuonna 1907. Yleistyi uudelleen Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen.
RATIONALISMI
Ajatus tai asenne, jonka mukaan ihmisen järki on siinä määrin itsessään riittävä, ettei se tarvitse Jumalan ilmoitusta tietääkseen kaiken tarpeellisen.[*] Katolinen näkemys on, että on olemassa kaksi tietämisen tapaa, usko ja järki, eivätkä nämä ole keskenään ristiriidassa, sillä yksi ja sama Jumala on antanut sekä ilmoituksen että järjen kyvyt. Rationalismin voi ymmärtää myös filosofisemmin, jolloin sen analysointi ei kuulu tämän sanakirjan piiriin.
MATERIALISMI
Näkemys, jonka mukaan todellisuus on pelkästään ainetta (materiaa) tai aineesta johdettavissa. Materialismin mukaan ei siis ole olemassa aineetonta. Tällöin ei ole olemassa myöskään Jumalaa, tai Jumala ymmärretään yhdeksi aineen kanssa (josta→panteismi).
→ ATEISMI
Näkemys, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa.
→ KÄYTÄNNÖN ATEISMI
Elämäntapa, jossa Jumalalla ei ole merkitystä käytännössä, vaikka Jumalaa ei kielletä teoriassa. Maallistuneiden länsimaiden yleisin ”maailmankatsomus”. Käytännössä pakanuutta →PAKANUUS.
→ MARXISMI
Karl Marxin (1818-1883) ja Friedrich Engelsin (1820-1895) kehittelemä materialistinen yhteiskuntafilosofia. Taloudelliset tekijät nähdään ihmiskunnan historian perimmäisiksi ohjaaviksi voimiksi. Oppi ”sortajista” ja ”sorretuista” on marxismissa keskeinen: yhteiskunnassa on olemassa sortava ryhmä ja sorretut, jotka taistelevat ”luokkataistelussa”. Vallankumous on välttämätöntä ”edistykseen” ja ”luokattomuus” tulevan onnen edellytys.
→→ KOMMUNISMI
Marxismin muoto. ”Yhteiskuntaoppi, joka pitää omaisuutta yhteisenä ja kieltää oikeuden yksityisomistukseen”. Kommunismi on yksipuolejärjestelmä, jonka kaksi pysyvää toteuttamiskeinoa ovat: ”kansanjoukkojen massiivinen indoktrinaatio sekä kaikkien kommunistipuolueen totaalista valtaa uhkaavien ideoiden tai instituutioiden armoton tukahduttaminen”.
→→ FEMINISMI
Näkemys, jonka mukaan miehet ovat ”sortajia” ja naiset ”sorrettuja”.
→→ INTERSEKTIONAALISUUS (engl. intersect = leikata)
Suhteellisen uusi käsite, jonka sen kannattajat näkevät työvälineeksi ”sorron” moninaisten ”toisiaan leikkaavien” muotojen tunnistamiseksi. Tällaisia toisiaan leikkaavia ”sortoon altistavia” tekijöitä eivät käsitteen edustajien mukaan ole vain sukupuoli vaan myös muun muassa ihonväri ja seksuaalinen suuntautuneisuus.
→→ LGBT-IDEOLOGIA
Näkemys, jonka mukaan 1) erilaiset ”seksuaalivähemmistöt” ovat sorretussa asemassa ja heidän ”oikeuksiaan” on parannettava. 2) Mitä tahansa seksuaalista suuntautuneisuutta ja sen toteuttamista on pidettävä oikeutettuna.
→ VAPAUTUKSEN TEOLOGIA
Teologinen liike, joka pitää ”sorron” kritisoimista teologian oleellisena tehtävänä. Kristinusko tulkitaan uudelleen siten, että ”Jeesuksesta tulee köyhien ja sorrettujen inspiroiva vapauttaja; Jumalan valtakunta keskittyy tähän aikaan eikä tulevaan; synti on ennenkaikkea yhteiskunnallista pahaa eikä loukkaus Jumalaa kohtaan; kirkon tehtävä on pääasiassa sosiaalipoliittinen eikä eskatologinen [viimeisiin asioihin liittyvä]”. [*]
EI-KRISTILLINEN SUPERNATURALISMI
Näkemys, jonka mukaan on olemassa luonnon ylittävää todellisuutta, mutta sen lähde ei ole yksi Jumala [polyteismi], tai yksi Jumala ei ole Kolmiyhteinen [juutalaisuus, islam], tai tuota todellisuutta voidaan ohjailla Jumalasta riippumatta.
JUUTALAISUUS
Jumalan ja Israelin kansan välisen liiton uskonto. Jumalan uskotaan antaneen Israelille historiassa ilmoituksen, erityisesti Mooseksen, vaikka ei pelkästään Mooseksen kautta. Ilmoitus sisältää esimerkiksi käskyt ja jumalanpalvelusmenot. Jumalanpalvelusmenojen uhrien toimittaminen päättyi Jerusalemin temppelin tuhoutumiseen juutalaissodissa vuonna 70.
ISLAM
Uskonto, joka pitää Muhammedia Jumalan lopullisena profeettana ja katsoo kaikkien Muhammedia (ja arabeja) edeltäneiden turmelleen aiemman ilmoituksen. Toisin kuin Raamattu, Koraani ei ole kirjakokoelma vaan sen katsotaan tulleen yhden ihmisen (Muhammedin) kautta suoraan taivaasta. ”Uskontunnustus” käsittää pelkästään uskon Jumalaan ja Muhammedin pitämisen tämän profeettana. Islam tarkoittaa [Jumalalle] alistumista ja muslimi on tällainen alistunut henkilö, Jumalan ”palvelija”. Varsinaisia jumalanpalvelusmenoja voi kristilliseen liturgiaan verrattuna pitää ulkoisesti vaatimattomina. Valtiossa islam toteutuu sharia -lain kautta, joka asettaa muut kuin muslimit alisteiseen asemaan.
POLYTEISMI
Näkemys, jonka mukaan jumalia tai jumaluuksia on monia (poly=moni, theos=jumala)
PANTEISMI
Näkemys, jonka mukaan joko 1) ei ole eroa Jumalan ja sen välillä, mitä kristityt kutsuvat luoduksi maailmaksi, tai 2) Jumala ja luomakunta ovat yhtä, tai 3) kaikki asiat ovat jumalallisia (sanoista pan=kaikki, theos=jumala)
→ HINDUISMI
Historiallisesti Indus-joen ihmisten uskonnollinen kulttuuri. Voi esiintyä polyteistisena tai panteistisena.
→→ JOOGA
Intialaisissa uskonnoissa keinot tai tekniikat tietoisuuden muuttamiseksi ja ”vapautuksen” saavuttamiseksi. Joogan avulla mielen voidaan ajatella voivan keskittyä ja (näin) kokea korkeampia tietoisuuden tiloja.[*]
→→→ ”KRISTILLINEN JOOGA”
Ajatus joogan harjoittamisesta ”kristillisesti”, ei-kristilliset elementit ”pois riisuttuna”; käsitteenä ristiriitainen.
NEW AGE (UUSHENKISYYS)
Kattokäsite uskonnollisuudelle, jossa erilaisia yliluonnolliseen liittyviä uskomuksia yhdistellään vapaasti. Katsotaan yleensä sanan nykymerkityksessä yleistyneen 1960-luvulla.
ENNUSTAMINEN
Tulevia tapahtumia tai salattuja asioita koskevan tiedon hankkiminen ja ilmaiseminen ”salattujen voimien” kanssa viestittämällä.[*] Eroaa tieteellisestä ennustamisesta siinä, että jälkimmäiseen ei liity uskonnollisia elementtejä ja sen tiedonlähteet ovat mitattavia. Vain aineelliset asiat voivat olemuksensa puolesta olla mitattavissa, mutta Jumala ja hänen luomansa hengelliset oliot (enkelit) eivät ole aineellisia. → MATERIALISMISSA näiden olemassaolo torjutaan. Kristinuskon mukaan Jumala loi myös puhtaasti henkisiä olentoja eli enkeleitä, joista osa lankesi – näitä kutsutaan demoneiksi, erotuksena enkeleistä, jotka eivät langenneet. Koska Jumala tai enkelit eivät suostuisi manipuloitaviksi, ennustamisen ”salatut voimat” ovat kristinuskon mukaan demonisia. Juutalais-kristillinen perinne on aina kieltänyt ennustamisen. Ero juutalais-kristilliseen profetiaan eli Jumalalta lahjana saatuun tulevasta kertomiseen = kaikkitietävänä Jumala voi viestiä ihmiselle jonkin tulevaa koskevan tiedon.
→ HOROSKOOPIT, TAROT-KORTIT, KÄDESTÄ LUKEMINEN, SPIRITISMI
Ennustamisen erilaisia tapoja.
MAGIA
Taikuus; taito käyttää luonnon voimia joidenkin uskonnollisilta vaikuttavien salattujen toimintojen avulla.[*]
→ REIKI
Mikao Usuin Japanissa 1800-luvun lopussa kehittämä ”energiaparantamisen” muoto.
PAKANUUS
Epäjumalanpalveluksen harjoittaminen. Minkä tahansa luodun kunnioittaminen Jumalan sijaan korkeimpana on epäjumalanpalvelusta, esimerkiksi: ”vallan, nautinnon, rodun, esi-isien, valtion, rahan jne” (Katolisen kirkon katekismus, 2113). Myös uskonnon hylännyt, ei-uskonnollinen henkilö on siten pakanuuden harjoittaja eli pakana. (→ KÄYTÄNNÖN ATEISMI). ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.”(Matteus 6:31-32)
→ SATANISMI
Saatanan palvontaa korkeimpana voimana tai muunlaista Saatanan ihannointia. Satanismin arvoja ovat ylpeys, egoismi ja mielihalujen tyydyttäminen.
→ UUSPAKANUUS
Pyrkimys elvyttää tai jäljitellä vanhoja muinaisuskontoja.
→ UUSNOITUUS / WICCA
Perinteisen noituuden harjoittamista nykyaikana.
→ UUSSAMANISMI
Perinteisen samanismin harjoittamista nykyaikana.
KRISTILLINEN SUPERNATURALISMI

Näkemys, jonka mukaan on olemassa luonnosta erillinen Jumala, kaiken Luoja, joka on ilmoittanut itsensä kolmiyhteisenä. Kristillisen supernaturalismin kehto on katolinen kristinusko. Katolisesta kristinsuskosta on historiassa erkaantunut erilaisia ryhmiä. Suurimmat erkaantuneet ryhmät ovat ortodoksisuus ja protestantismi.

KATOLISUUS
Kristinuskon muoto, jossa uskotaan katolisen kirkon olevan Jeesuksen perustama ja Pietarin viran kautta näkyvästi yksi kirkko. Nykyään tämä ilmaistaan usein sanomalla, että Kristuksen perustama Kirkko on katolisessa kirkossa. Katolisen kirkon piirissä vaikuttaa useita vanhoja jumalanpalvelusjärjestyksiä eli riituksia, joista levinnein on roomalainen riitus. Ilmoitus välittyy Raamatun ja uskonperinnön (Tradition) kautta ja sen opettaja on kirkon opetusvirka. Kirkon usko on ilmaistu useissa eri uskontunnustuksissa, joista vanhinta, Apostolista uskontunnustusta (Rooman kirkon kasteuskontunnustus), pidetään yleisesti kristillisen uskon mittana. ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” (Matt. 16:18)
→ ORTODOKSISUUS
Kristinuskon muoto, jossa toteutetaan yhtä katolisen kirkon itäisistä jumalanpalvelusjärjestyksistä (bysanttilaista riitusta), mutta torjutaan ajatus paavin johtoasemasta sen katolisessa merkityksessä sekä katolisen kirkon opetusauktoriteetti. Ortodoksiset kirkot erkanivat paavin johtamasta katolisesta kirkosta 1054. Yhtä ortodoksikirkkoa ei ole olemassa. Ordotoksikirkot ovat yleensä valtiollisia ja koska niiltä puuttuu näkyvä pää, niillä ei välttämättä ole keskinäistä yhteyttä.
→ PROTESTANTISMI
Katolisesta kirkosta erkaantuneiden moninaisten kirkkokuntien yleisnimike. Protestantismi sanan nykyisessä merkityksessä syntyi 1500-luvulla reformaation (protestanttisessa kielenkäytössä: ”uskonpuhdistuksen”) myötä. Protestanttien parissa hyväksytään yleensä joitain katolisen kirkon uskontunnustuksista; katolisen kirkon sakramenteista on joidenkin yhteisöjen piirissä käytössä kaste. Katolisesta näkökulmasta monessa protestanttisessa kirkkokunnassa on olemassa myös avioliiton sakramentti, koska katolinen kirkko pitää kahden kastetun välistä avioliittoa lähtökohtaisesti sakramenttina.
Reformaattorit (erityisesti Luther) esittivät, että ”yksin Raamatun” tuli olla kristillisen opin peruste. Käytännössä tätä periaatetta ei sovellettu luterilaisuudessakaan (→ LUTERILAISUUS). Opetusauktoriteetin hylkäämisen jälkeen protestantismissa ei ole ollut yksimielisyyttä oikeasta opista tai siitä, kuka Raamattua tulkitsee oikein. Yhtenäistä protestanttista kirkkoa ei ole koskaan ollut, vaan erilaiset tulkinnat ovat muodostaneet ja edelleen muodostavat omia uusia kirkkokuntiaan. Protestanttisten kirkkokuntien jumalanpalvelusmenot ovat moninaisuudessaan kaikki syntyneet reformaation jälkeen. Protestantismissa tätä ei yleensä nähdä ongelmana vaan jumalanpalvelusmenojen ajatellaan olevan ihmisten kehittelemiä, mitä ne protestantismin piirissä pääosin ovatkin.
→ LUTERILAISUUS
Suomessa merkittävä protestantismin muoto, jonka oppi historiallisesti perustui luterilaisiin Tunnustuskirjoihin. Muiden protestanttisten kirkkokuntien tavoin esittää oppinsa perustuvan (Tunnustuskirjojen lisäksi) Raamattuun. Luterilaiset Tunnustuskirjat koostettiin 1500-luvulla ja ne koostuvat Lutherin ja Melanchtonin kirjoituksista. Historiallisesti Suomessa käytettyihin Tunnustuskirjoihin kuuluivat myös Kaarle-herttuan koolle kutsuman, 1593 Upsalassa pidetyn kokouksen päätös, jolla luterilaisuudesta tehtiin Ruotsi-Suomen valtionuskonto. Jumalanpalvelusmenojen historiallisena pohjana on käytetty katolista messua, joka on luterilaistettu.
→→ PIETISMI
Luterilaisen kirkon sisällä 1600-luvulla syntynyt uudistusliike, joka pyrki parantamanaan hartauselämää ja käytännön kristillisyyttä. Pietismi pitäytyi periaatteessa luterilaiseen oppiin vaikka piti sitä sinänsä toissijaisena.
→→ SUOMESSA VAIKUTTAVAT HERÄTYSLIIKKEET: HERÄNNÄISYYS, LESTADIOLAISUUS, EVANKELISUUS, RUKOILEVAISUUS, VIIDESLÄISYYS / UUSPIETISMI
Suomessa luterilaisuuden piirissä vaikuttavia uskonnollisia liikkeitä.
→→ REFORMOIDUT KIRKOT, josta: →→→ BRESPYTERIAANISUUS; →→ ANGLIKAANISUUS, josta erkaantuivat: →→→ BAPTISTIT ja →→→ METODISTIT; josta erkaantuivat: →→→→ HELLUNTAILAISUUS →→→→ VAPAAKIRKOLLISUUS
Pääasiassa anglo-saksisissa maissa kehittyneitä ja syntyneitä kristillisiä kirkkokuntia.
→ NIKEAN KIRKOLLISKOKOUS
Katolisen kirkon ensimmäinen yleinen kirkolliskokous vuonna 325. Määritteli Jeesuksen todellisen jumaluuden areiolaisuutta vastaan.
→ TRENTON KIRKOLLISKOKOUS
Katolisen kirkon 19. yleinen kirkolliskokous vuosina 1545-1563. Vahvisti kirkon opetuksen reformaattoreita vastaan esimerkiksi Raamatun kirjoista, Raamatusta ja uskonperinnöstä (Traditiosta), vanhurskauttamisesta, kiirastulesta, aneista ja sakramenteista.
→ VATIKAANIN I KIRKOLLISKOKOUS
Katolisen kirkon 20. yleinen kirkolliskokous, joka tuomitsi panteismin, materialismin, deismin ja naturalismin ja määritteli kirkon opetuksen uskosta ja ilmoituksesta, uskon ja järjen suhteesta sekä paavin erehtymättömyydestä. Kirkolliskokous pidettiin vuosina 1869-1870.
→ VATIKAANIN II KIRKOLLISKOKOUS
Katolisen kirkon 21. yleinen kirkolliskokous, jota ei kutsuttu koolle minkään yksittäisen harhaopin torjumiseksi vaan kirkon muuttumattoman opin ilmaisemiseksi ”nykyaikaan sopivalla tavalla”. Kirkolliskokous hahmotteli myös kirkon suhtautumista ekumeniaan ja teki liturgian uudistamiseen johtaneita aloitteita.
→ TRADITIONALISMI
Tradition ylikorostaminen. Vastalauseena Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeiselle liturgiselle kehitykselle, väärinkäytöksille tai opilliselle sekavuudelle kehittynyt kirkolliskokousta edeltäneen ajan korostaminen.
→ BOLOGNAN KOULU
Teologianhistoriallinen koulukunta, jonka mukaan Vatikaanin toinen kirkolliskokous (1962-1965) merkitsi ratkaisevaa irtiottoa kirkon aikaisempaan historiaan (ns. ei-jatkuvuuden tai katkeamisen tulkintapa). Koulukunnan tärkeimmät edustajat ovat Alberto Melloni ja Giuseppe Alberigo.
→ JATKUVUUDEN HERMENEUTIIKKA
Käsitys, jonka mukaan Vatikaanin II kirkolliskokousta tulee tulkita jatkumona aiemmille kirkolliskokouksille. Vastakkainen näkemys Bolognan koulun ”irtiotolle”. Käsitteet ei-jatkuvuuden ja jatkuvuuden hermeneutiikka (= tulkintateoria, kr. hermeneutike tekhne = tulkinnan taito) teki tunnetuksi Joseph Ratzinger eli paavi Benedictus XVI.
→ EKUMENIA
Kristittyjen ykseyden edistämiseen pyrkivä liike. Katolinen kirkko on pyrkinyt aina saattamaan erillään olevat kristityt yhteyteensä, mutta sanan nykymerkityksessä ekumeenisen liikkeen juuret ovat 1900-luvun alun protestantismissa. Tähän liikkeeseen katolinen kirkko suhtautui tähän aluksi kielteisesti (”pan-kristillisyys”). Vatikaanin II kirkolliskokous muutti tätä asennetta. Katolinen ja protestanttinen ekumenia kuitenkin eroavat toisistaan. Toisin kuin katoliseen uskoon, protestantismiin ei lähtökohtaisesti kuulu usko näkyvästä ja yhdestä katolisesta kirkosta kirkkona, jossa Kristuksen perustama kirkko on koko täyteydessään. Protestanttinen ekumenia pyrkii pääsääntöisesti eri kirkkokuntien olemassaolon molemminpuoliseen oikeuttamiseen. Katolisen ekumenian päämääriä ei voida erottaa katolisesta kirkko-opista, vaikka kirkon yhteyteen palaamista ei ekumeenisen toiminnan välittömänä päämääränä pidettäisikään.

Lähteet:
Abortti: Stanford Encyclopedia of Philosophy: Feminist Perspectives on Reproduction and the Family. (https://plato.stanford.edu/entries/feminism-family/)

Naturalismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary; Stanford Encyclopedia of Philosophy (https://plato.stanford.edu/entries/naturalism/)

Materialismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary; Stanford Encyclopedia of Philosophy
(https://plato.stanford.edu/entries/physicalism/)

Marxismi: Marx&Engels: Kommunistisen puolueen manifesti. https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1848/kommunistisen-puolueen-manifesti/ch01.htm);
Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary
”Koko tähänastinen yhteiskunnen historia on ollut luokkataistelujen historiaa. Vapaa ja aroja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaroja, ammattikuntamestari ja kisälli, lyhyesti sanoen sortaja ja sorrettu ovat aina olleet toistensa vastakohtia, käyneet keskeytymätöntä, milloin peiteltyä, milloin avointa taistelua…” (Kommunistisen puolueen manifesti). Sama idea ilmaistaan filosofisella käsitteellä ”dialektinen materialismi”. Se tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan maailmassa materiaaliset voimat taistelevat keskenään ja ”edistys” on tämän taistelun seurausta.

Kommunismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary; Clark, William Roberts; Golder Matt; Golder, Sona Nadenichek: Principles of Comparative Politics, viittaus Wikipediassa artikkelissa Communism.

Intersektionaalisuus: Minja Koskela, ”Mikä ihmeen intersektionaalinen feminismi?” (https://sorsafoundation.fi/mika-ihmeen-intersektionaalinen-feminismi/)

Vapautuksen teologia: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Panteismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Hinduismi: Hardon SJ, John: Protestantism and Non-Christian Religions – Oriental Religions – Hinduism (http://therealpresence.org/archives/Protestantism/Protestantism_022.htm)

Sekularismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Vapaamuurarius: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Deismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Jooga: The Oxford Dictionary of World Religions: Yoga

Vatikaanin II kirkolliskokous: Paavi Johannes XXIII Gaudet Mater Ecclesia, Vatikaanin II kirkolliskokouksen avauspuhe.

Islam: The Oxford Dictionary of World Religions: Islam

Ennustaminen: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Magia: Teinonen: Teologian sanakirja: Magia; Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Pakana: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary; sitaatin lähde: Katolisen kirkon katekismus, 2113.

Rationalismi: Hardon SJ, John: Modern Catholic Dictionary

Pakanuus: Wikipedia, jossa viite: K. Ketola, Uskontojen arkki 8.

Satanismi: Raine, Susan: ”Book Reviews – The Devil’s Party: Satanism in Modernity. Religion, volume 44, 2014, lähteessä: Wikipedia.

Pietismi: Pietism – Catholic Encyclopedia. https://www.newadvent.org/cathen/12080c.htm

Baptistit: https://uskonnot.fi/uskonnot/kristinusko/protestanttiset-kirkot-ja-yhteisot/baptismi/
Reiki: https://www.usccb.org/about/doctrine/publications/upload/evaluation-guidelines-finaltext-2009-03.pdf [asiakirjassa ei esiinny käsite ’magia’]

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close