Vahvistuksen sakramentti

Johdanto – Kristuksen näkyvästä läsnäolosta Kirkon aikakauteen

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka opetuslapset tulivat helluntaina täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat rohkeasti tunnustaa uskoaan (Apt. 2). Ne jotka uskoivat apostolien julistuksen ja ottivat kasteen, saivat Pyhän Hengen lahjan (Apt. 2:38; Katekismus, 1287). On viitteitä siitä, että apostolit jakoivat Pyhän Hengen täyteyden lahjaa eteenpäin kätten päällepanemisen kautta (vrt. Apt. 8:14-16; Apt. 19:5-6).

Helluntain armo

Vahvistus on sakramentti, jonka kautta saadaan kasteessa jo saatujen Pyhän Hengen lahjojen täyteys. Se tekee vastaanottajastaan poispyyhkimättömällä merkillä Kristuksen sotilaan. Vahvistuksen kautta ”kastetut yhdistyvät kirkkoon täydellisemmin ja saavat Pyhän Hengen erityisen armon”. Se lujittaa kristittyjä velvoittaen heitä olemaan ”hellittämättömästi sanoin ja teoin Kristuksen todistajia sekä levittämään ja puolustamaan uskoa” (Lumen Gentium 11; Kirkkolaki, kaanon 879).

Vaikka vahvistuksen sakramenttia ei tunneta protestantismissa, vahvistus kuuluu läheisesti kasteeseen. Ensimmäisinä vuosisatoina sitä vietettiin yhdessä kasteen kanssa ’kaksoissakramenttina’ (kuten pyhä Cyprianus sitä kutsuu; Katekismus 1290) (muita todisteita varhaisen kirkon ajalta opetuksen lopussa). Käytännön syistä näitä kahta sakramenttia alettiin lännessä myöhemmin viettää erikseen.

Vahvistuksen varsinainen toimittaja on piispa (apostolien seuraaja), mutta myös hänen valtuuttamansa pappi voi joissain tapauksissa toimittaa sen (vrt. kaanon 882).

Kristuksen opin alkeet

Varhaisessa kirkossa tätä sakramenttia jaettiin kätten päällepanemisella, johon hyvin pian liitettiin tuoksuvalla öljyllä, krismalla, voitelu. Tämä voitelu havainnollistaa nimeä ’kristitty’, joka merkitsee ’voideltua’. Kasteessa Kristukseen liitetty saa tässä sakramentissa Pyhän Hengen täyteyden ja liittyy tiiviimmin Kristukseen ja hänen ruumiseensa, kirkkoon.

Voiteluriitti on käytössä niin idässä kuin lännessäkin (Katekismus, 1289). Lännessä sakramentti annetaan voitelemalla otsa kätten päällepanemisen aikana lausuen: ”Ota vastaan Pyhän Hengen lahjan sinetti”.

Heprealaiskirjeessä oppi kasteista ja kätten päällepanemisesta mainitaan kristillisen opin alkeina (Hepr. 6:2). Tätä kätten päällepanemista katolinen kirkko pitää ”oikeutetusti vahvistuksen sakramentin alkuna, joka tietyllä tavalla jatkaa helluntain armoa kirkossa” (Katekismus, 1288).

Vahvistus kuuluu täyteen kristilliseen elämään, jonka perusta on armon tila

Kaste, vahvistus ja eukaristia ovat kristillisen elämän täyden aloittamisen edellytyksiä (vrt. kaanon 842 §2). Vahvistuksen vastaanottajan on tunnettava hyvin uskon päätotuudet. On myös oltava armon tilassa. Muussa tapauksessa syyllistyy pyhäinryöstöön eikä saa (vahvistuksen) sakramentin välittämää armoa. Näin voisi olla esimerkiksi jos sakramentti otettaisiin vastaan pelkästään juhlien toivossa.

Jos armon tila oli menetetty ja vahvistus oli otettu vastaan tällaisessa tilassa, katumus ja parannuksen sakramentti voivat palauttaa ihmisen armon tilaan. Tällöin hän myös saa vahvistuksen sakramentin antaman armon.

Vahvistus sinetöi kristityn ja vahvistaa häntä koetuksiin

Vahvistuksen sakramentissa voitelu painaa sieluun hengellisen sinetin. Tätä sakramenttia ei voi (eikä pätevästi saatuna tarvitsekaan) toistaa. Se vahvistaa kristittyä myös lopun ajan koettelemuksiin. Katekismus opettaa: ”Kristittykin on merkitty sinetillä: ’Se, joka vahvistaa meidät teidän kanssanne Kristuksessa ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka on antanut vakuudeksi Hengen’ (2 Kor. 1:22). Tämä Pyhän Hengen sinetti merkitsee, että kristitty kuuluu kokonaan Kristukselle, hänet on asetettu ainiaaksi Herran palvelukseen, mutta myös sitä, että hänelle on luvattu Jumalan varjelus lopun ajan suuressa koetuksessa” (Katekismus, 1296).

Liite: joitain todisteita vahvistuksen sakramentista varhaisen kirkon ajalta

  • Tertullianus: ”Kastealtaasta noustuamme meidät voidellaan” ja sen jälkeen kädet asetetaan päälle siunaukseksi ja Pyhän Hengen kutsumiseksi (De Bapt. 6-8) (Ludwig Ott, Fundamentals of Catholic Dogma, 362)
  • pyhä Cyprianus (k. 258) kommentoi Apt. 8:14:a: ”Näin tapahtuu yhä meidänkin yhteisöissämme. Ne, jotka on kastettu kirkossa, tuodaan [piispojen] eteen ja rukouksemme ja kätten päällepanemisemme kautta saavat Pyhän Hengen” (Ep. 73,9)
    • kielenkäyttö tarkoittaa, että saavat Pyhän Hengen täyteyden: esim. Cyprianus toisaalla: ”ei ole kastetta ilman (Pyhää) Henkeä” (Ep. 74,5) (s.366, Ott)
  • pyhä Ambrosius: kasteen jälkeen odottaa vielä sen täydellistäminen (De Sacr. III, 2:8)(post fontem superest, ut perfectio fiat) (Ott, 366)
  • pyhä Hippolytos Roomalainen (k.235) mainitsee vahvistuksen rituaalista mm: siinä piispa asettaa kädet päälle, rukoilee ja voitelee pyhitetyllä öljyllä (”Sen jälkeen he nouskoot vedestä, ja presbyteeri voidelkoon hänet kiitoksella vihityllä öljyllä sanoen: Minä voitelen sinut pyhällä öljyllä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Samalla tavoin hän voitelee ja pukee toisetkin ja he astukoot kirkkoon. Piispa pankoon kätensä heidän päälleen lausuen rukouksen:…”) (Hippolytoksen Egyptiläinen kirkkojärjestys, lainaus, Teinonen, Ajasta ylösnousemukseen, 128)

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close